Tilkkupeitto - Fair and Square

I Know What I Did Last Summer

2008-10-03T12:07:00.002+03:00

First I made this

Then I made this

And then I made this

Mother's Blanket

2008-04-02T12:15:00.003+03:00

What better way to wish your mother happy birthday and express your love to her than to knit a blanket? I have a feeling that she liked her present.

Everything Blanket

2008-01-28T13:53:00.000+02:00

There's something about New England that fascinates me: John Irving and New Hampshire, Donna Tartt and Vermont... and the fact that I'll never be able to pronounce the name Massachusetts correctly. What I really wish is that I could have been in Montpelier, Vermont in the late 1970s or early 1980s. Around that time Ginny Callan opened her legendary Horn of the Moon Café. Since time travelling isn't really an option, I try to live the experience through Callan's wonderful cook books, Horn of the Moon Cookbook and Beyond the Moon. One of the recipes is called Everything Cookies. The recipe includes everything you can hope for in cookies: chocolate, nuts, raisins, you name it.

The newest member of my blanket family is the blanket equivalent of Everything Cookies. Like its cookie counterparts, it has everything in it: a big log cabin in the middle, a few mitred squares, some bias-squares and all the colors of the rainbow and then some.

Everything Blanket is now ready to be sent off to one of my friends. She had a really bad year, and she has no idea she's going to receive a blanket. I hope it'll be a pleasant surprise. Hopefully, being wrapped up in this blanket will make her feel a little happier.

Everything Blanket is ready to conquer the world!

I'm a bad blogger but a change is gonna come

2008-01-28T02:46:00.000+02:00

I've been a bad bad blogger. Not only have I completely neglected my blog but I have also forgotten to photograph my knits. And as if that wasn't enough, I've forgotten to count all the new blankets. I feel like I'm living outside the blogging community. (Well, duh! What else to expect when you totally and utterly forgot your own blog!) I don't really know which patterns are IN and what kind of über-wonderful yarn all the other bloggers are ordering from New Zealand. I have no idea what is a meme or an FO and whatnot. The long and the short of it is that I've been knitting blankets. No blogging, no photographing, no nothing. Just knitting blankets, like this.

Blanket number 130

My sister said I will regret the fact that I've been too lazy to take pictures of the latest blankets. She's right, but it's too late now. All the blankets have been shipped to orphanages in Russia. It's comforting to know that they are all in good use, but still... it would have been nice to have all the pictures neatly saved and archived. The ones I had the energy to photograph you can find here. After that, I've made about 10 to 15 blankets.

But you know what, I think it's time to make some changes around here. No, I'm not going to quit knitting blankets. Nothing too drastic like that! It's only that after all this time, I'm beginning to feel like it'd be OK if I made something for my friends, too. I've always had the odd feeling that somehow it's my duty to knit blankets for Russian and Afghan orphans. But you know what, maybe making over 100 blankets for different charitable organizations is more than my share in this making the world a better place thingy. That's why I've decided to give the next blanket to one of my friends. What kind of blanket and to whom? You'll find that out tomorrow. The blanket is ready. All I have to do is to find the energy to snap some pictures.

***

Loppuun vielä kysymys mahdollisille suomalaisille lukijoille. Jos sinulta tai käsityöystävältäsi sattuu löytymään nurkista Seitsemän veljeksen jo tuotannosta poistettuja värejä, ostaisin ne mieluusti itselleni. Ihan vain pienet jämäkerätkin. Jos maltat luopua lankavanhuksista, ota yhteyttä osoitteeseen tilkku (piste) peitto (ät) yahoo (piste) com.

Ota tilkkuhaaste vastaan!

2007-09-07T15:52:00.000+03:00

Nyt ollaan naiset (ja miehetkin) tärkeällä asialla. Otahan haaste vastaan, vaikkapa vain yhden tilkun voimin!

Howdy folks!

2007-09-06T21:24:00.000+03:00

What a surprise I had today when I visited our neighbourhood department store. The good people at Stockmann had decided to put together a New York theme. In their own sweet words:

New York arrives at Stockmann on 5 September. Latest fashion trends and ideas for your home. A lot to see, hear and taste.

Taste the City! Flavours and aromas of New York in all the Delicagtessen (sic!) departments from 5 September.

So, I immediately rushed to the aforementioned Delicagtessen department and look what I found! Oh goody!

Oh, how I envy you, New Yorkers and other Americans! I hope you realize how lucky you are! You can buy Uh-Oh Oreo cookies and Double Stuf Oreo cookies every day.

Eating Oreos has given me a sudden urge to knit... more blankets. And what could be more appropriate, since Tilkkujen Yö 2007 is a-coming. Yippee! For those of you who can't read Finnish (And why can't you? Shame on you, it's not that hard. :-D): Tilkkujen Yö is a kind of get-together for blanket knitting people. We bring our yarns and needles and - of course - loads and loads of delicagtessen. We sit and talk and knit squares for blankets all night long. Local yarn stores donate yarn for our little event, which we are hoping to develop into a massive world-renowned extravaganza. This is what Piikkopirta donated for us crazy blanket people:

And this is what I bought (not that I need to buy more yarn, but who cares):

Naturally, I could not wait for September 22nd. I simply had to start on my own:

Random boringness

2007-08-16T14:50:00.000+03:00

Presenting the newest edition of boring blankets: blanket number 129. This dazzling example represents the school of random boringness.

For some peculiar reason, my sister thinks that I rock. I guess boring blanket people can rock, too. I pass this honour along to my darling friend, Elli.

Nothing new under the sun

2007-08-11T15:16:00.001+03:00

Despite the fact that I haven't written a word for a couple of months, there's really nothing new under the sun. All the new blankets look exactly like my old blankets. And the socks... let's not go there. I'm boring even myself with my knits. That's why I kinda forgot to photograph some blankets before shipping them. And with some blankets I mean around ten. Or twelve. Can't remember, sorry.

So, here's blanket number 128 which is really blanket number 138 or 139. Or maybe 140. Who cares. There's nothing new, as you can see.

Boring knits

2007-05-07T22:03:00.000+03:00

Just another boring blanket and more boring socks.

Taking care of old friends

2007-03-11T17:11:00.000+02:00

What do you think of darning? I hate it. But because I love all my old woolly socks and my husband loves his, I have to take care of our old friends. I find it easier to knit a new heel and foot. Much more easier and nicer than darning.

Here are some old friends in desperate need of attention.

Eating between meals

2007-03-10T22:49:00.000+02:00

What's the knitting equivalent of eating between meals? Well, it's knitting something completely different than your main project. In other words, you are knitting a blanket when you should be knitting more socks.

Here's the culprit.

Guess what, more socks!

2007-03-06T13:51:00.000+02:00

37/250 done!

The socks so far

2007-02-14T13:37:00.000+02:00

First 5 pairs. Basic colours, basic patterns.

Pairs 6-12. Stripes!

Pairs 13-22. More colours, more stripes.

Pairs 23-31. Even more stripes.

31/250 pairs done.

250 pairs of socks

2007-02-12T18:30:00.000+02:00

Do you like projects? I do. Especially huge projects like donating 100 blankets to charity. (Actually, 125 blankets and counting.) Ever since I reached my goal of 100 blankets, I've been kind of lost. I've been planning a new project to lose myself in. Something big, something for charity.

Considering my recent love for socks, the answer is quite obvious. Socks socks and more socks for charity. 250 pairs of socks! What does that sound like? Crazy? Well, that's me.

Socks socks socks

2007-02-06T12:26:00.000+02:00

More socks for charity

2007-01-19T17:47:00.000+02:00

Remember Tetris?

2007-01-08T12:30:00.000+02:00

Do you remember Tetris, the unbelievably addicting game with falling blocks?

Well, knitted Tetris might look like this.

Or this.

The most boring blanket ever made

2006-11-17T13:08:00.000+02:00

This must be the most boring blanket ever made.

Really, there are many a good things to be said of symmetry, but there is also a thing called too much of it. I have to come up with something else, otherwise I'll get fed up with blankets altogether. And that just won't do!

Socks for charity

2006-11-03T15:29:00.000+02:00

Would you believe it! I'm tired of knitting blankets. Therefore, here are some little socks for charity.

Blanket number 118

2006-09-30T20:23:00.000+03:00

This one is called The Infinite Sadness of My Friendly Solitude. I think this blanket describes my current feelings and thoughts better than any words.

Long time no see

2006-09-22T14:02:00.000+03:00

Hi pals! Long time no see. I've been a bit depressed lately. Oh, let's be frank about it. I've been depressed not a bit but a lot for some time now. I've re-established my relationship with the wonderful world of antidepressants and things have started to clear up a little. Anyway, I got a valuable and much needed reminder of the fact that I can't kill the bastard, I have to learn to live with it. Depression, I mean.

Here are some answers:
- My lovely little sister (not the genius you all know, she's my big sister) made the square with pink and blue and brown stripes and little brown and pink dots. I made her knit one square when she visited us and I haven't seen her since. It couldn't have been that bad, could it?
- Each square is about 20 x 20 cm, ie. 7.9 x 7.9". Sometimes I pick up and knit to start another square and sometimes I knit the squares separately and sew them together. My favourite yarn for blanket knitting is Novita 7 veljestä.

The newly arisen depression has made me knit even more. There are 117 blankets alltogether at the moment. These are the two Official Kati blankets:

These are called Kati blankets, because all the yarns used for these blankets have been donated by Kati, my secret yarn maecenas. Thank you ever so much, Kati!

This one is blanket number 117. I don't have a name for it. It's just a silly little blanket with no name, but somehow I like it.

And now for something completely different

2006-07-21T14:13:00.000+03:00

Lisa asked me whether I follow a pattern or just start knitting and see what happens. Well, it depends on my mood. Sometimes I follow a pattern and sometimes I knit without thinking about patterns and just see what happens. This is one of those See What Happens blanket.

My little sister made one of the squares. Can you guess which one?

Click here if you want to see my blankets. All 107 of them.

Blanket number 105

2006-06-16T23:58:00.000+03:00

Do you have a thing for symmetry and mitred squares? If so, this blanket is just for you. As you can see, I'm suffering a severe case of mitred square mania. I'm knitting one mitred square after another, and I seem to be unable to stop.

The most important question is this. Which one is better? Blanket number 100 or this? What do you think?

The 100th blanket

2006-06-03T17:05:00.000+03:00

Seriously, folks. I really don't know what to say. I don't know if I'm silly, but this moment makes me a bit emotional. I guess I should write something dignified and noble, mut nothing comes to mind. All I can think of is the fact that everyone of us can do something for the greater good. You can donate money or volunteer for charity work. Or you can knit a square for a charity blanket. Or you can knit an entire blanket. (Or, if you are crazy enough, you can make 100 blankets.)

Blanket number 95

2006-05-21T22:06:00.000+03:00

What do you think of my blanket number 95? I like it. A lot! It's made of different kinds of leftover sock yarn, and it turned out quite wonderful.

Like I said, this is the 95th blanket of my big blanket project. After that, I have finished 4 more blankets. You can check all of them here. This means that the 100th blanket is on it's way!

The Spring Is Here!

2006-03-23T21:50:00.000+02:00

Actually, it's not here. Not quite yet. But The Spring Is Here Blanket is here. What do you think?

The next 16 blankets

2006-03-17T11:36:00.000+02:00

Here are the next 16 blankets ready to be shipped. This picture makes me feel so good!

The Thank God It's Over Blanket

2006-03-14T14:29:00.000+02:00

This is blanket number 88. It's called the Thank God It's Over Blanket. Why? Let me tell you. About 1½ years ago I lost my job. My depression (from which I had suffered for about a year at that point) got so serious that I had to take a sick leave for 3 weeks. This was too much for my employer. They called me while I was still on my sick leave and told me that there's no need for me to come back. I was fired. What a shock it was! Needless to say, my depression got worse, and I ended up in a deep dark hole of depression. I was unable to do anything. I had trouble sleeping. I suffered from anxiety. I was afraid of going out and meeting people, even my friends. The only thing I could do, the only thing that made me feel ok was knitting. Hence, blankets.

I had mental problems, but I was not crazy. Not crazy enough to accept the fact that I was fired because of my sick leave. It was brutal, but most of all, it was illegal. Somehow I found the strenght to contact my union lawyer, and she recommended sueing. So I sued them. And now, after 1½ years, it's over. In my favour. I can't find any words to describe how happy and relieved I am. I felt like my life was taken hostage, and now I got it back. Thank God it's over! And here is the Thank God It's Over Blanket. I knit some of the squares before the trial, depressed and scared, and some of them I made after it, relieved and happy. You can guess which ones are made before and which ones after.

And by the way, I'm ok now. My sick leave ended last June, and I don't need therapy or medication any more. I'm ok and happy. But I will still keep knitting blankets, of course.

Socks for a Very Dear Friend

2006-03-05T16:11:00.000+02:00

And the winner is...

2006-02-26T15:39:00.000+02:00

And the winner, representing Finland, is me! Yippee!

The Olympic Blanket is the the 87th blanket in my charity project. To check the other 86 blankets, click this.

Kahdeksan tilkkua puuttuu

2006-02-23T17:27:00.000+02:00

Iik! Olen katastrofaalisesti jäljessä asettamastani aikataulusta. Hienoa olympiasuoritustani ovat häirinneet lapsen flunssa ja oma himoni tehdä kaikkea muuta paitsi itse olympiapeittoa. Tilanne näyttää tällä hetkellä tällaiselta:

Enempää ei ehdi kirjoittaa. Pitää palata takaisin neulomaan. ->

The Olympic Blanket

2006-02-12T16:41:00.000+02:00

Olympiajoukkueen tilkkupeittovahvistus osallistuu hankkeeseen luonnollisesti tekemällä tilkkupeiton. Eikä minkä tahansa peiton vaan olympiapallopeiton. Varusteet näet tässä (lankaa kuluu toki enemmän), ja alla poseeraa Suomen joukkue valmiina koitokseen.

My contribution to the Knitting Winter Olympics is - surprise surprise - a blanket. But not any plain old blanket. I'm knitting the Olympic Blanket. As you can see, my yarn and needles are ready for the challenge. Lurking under my stash is the Finnish team ready for glory and success.

Olympiajoukkueen tilkkupeittovahvistus on pysytellyt tiukasti aikataulussa. Ensimmäisestä eli sinisestä olympiarenkaasta on nyt valmiina vähän yli puolet. Peiton renkaista tulee tosin kulmikkaat, sillä intarsia tai muu hifistely ei huvita. Laiskuus voitti tarkkuuden, mutta idea välittynee kulmista huolimatta?

It's the day 2 and I'm progressing in spite of the flu. Here is the first half (plus some) of the first olympic ring, the blue one. Did you know that the five rings represent the five major regions of the world: Africa, the Americas, Asia, Europe, and Oceania? And did you notice that the ring is a bit angulated? You can blame my lazyness and my hatred for intarsia.

The Friendship Blanket

2006-01-19T20:34:00.000+02:00

Our Friendship Blanket is ready. It's beautiful, don't you think!

Click this to see a bigger picture. The blanket is made of 56 squares. I made 34 of them. One with my nickname on it and the other 33 for my friends who can't knit. This big and beautiful blanket is one of our charity blankets. Actually, it's the 81st blanket I've made for charity. Some day it will provide someone less fortunate with warmth and security. What a lovely thought!

Pipo ja peitto

2006-01-10T23:49:00.000+02:00

I have not felt like writing for a long time. However, I've not been lazy either. Here's a hat for our daughter and blanket number 78.

Vieläkin lisää raitaa

2005-12-14T20:08:00.000+02:00

Even more stripes

Sukat tekaisin itselleni, ja peitto on tietysti Vaaka ry:lle. Tuo peitto on muuten numero 77.
The socks are for me and the blanket is for charity. By the way, this is blanket number 77.

Lisää raitaa!

2005-12-11T01:34:00.000+02:00

More stripes!

Tällä kertaa raidoitin sukat 3-vuotiaalle tyttärellemme, joka on varsin ylpeä uusista sukistaan.
These stripes belong to our daughter. She's 3 years old and very proud of her new socks.

Pakkasta ilmassa

2005-12-09T14:54:00.000+02:00

Mitä tapahtuu, kun yhdistää pakkasilmat ja raitainnostuksen?
What do you get, if you combine an extremely cold weather and stripes?

Nämä:
This:

Raitoja välipalaksi

2005-12-06T09:35:00.000+02:00

Tässä kaksi pientä raitapeittoa. Kyllästyin rustaamaan tilkkuja isoon nimimerkkipeittoon, joten värkkäsin välipalaksi kaksi pientä raitapeittoa. Apua sain ystäviltäni, jotka tekivät osan tilkuista.

Time for a stripy snack! I wanted to knit something else for a change. Not something else that squares, god forbid, but something else than squares for the big friendship blanket (see previous post). So, here are two blankets made with stripes, stripes and stripes.

Maailman paras peitto

2005-11-18T15:38:00.000+02:00

Miten tehdään maailman paras peitto? Minäpä kerron: Otetaan käyttöön kaikki mahdolliset värit. Pyydetään mahdollisimman monta ystävää osallistumaan peiton tekoon neulomalla omalla nimimerkillä varustettu tilkku. Mitä sitten tapahtuikaan? Melkein kaikki ystävät halusivat osallistua, mutta ihan kaikki eivät osanneet neuloa. Niinpä minä lupauduin tekemään heille omat tilkut. 34 tilkkua.

How to make the best blanket in the world? Let me tell you. Choose all the colours in the rainbow and more. Ask all your friends to knit a square with their nickname on. And look what happened! Almost all my friends wanted to have their name on the blanket, but only few of them knew how to knit. Somehow I ended up promising that I would knit squares for those who don't want to touch yarn and needles. That is 34 squares plus my own.

9 päivää myöhemmin meillä oli 5 valmista tilkkua.
9 days later we had 5 squares.

11 päivää ja 12 tilkkua.
11 days and 12 squares.

13 päivää ja 20 tilkkua.
13 days and 20 squares.

17 päivää ja 27 tilkkua.
17 days and 27 squares.

22 päivää ja 35 tilkkua.
22 days and 35 squares.

Kuusitoista tilkkua puuttuu. Niistä puolet on minun urakkaani. Pysykää kuulolla, peitto valmistuu pian!

We still need 16 squares. I'll make 8 of them. Stay tuned!

Peittojen toinen erä

2005-11-10T15:11:00.000+02:00

Tässä näette hyväntekeväisyyspeittojen toisen erän. Se lähtee matkaan tänään. Pinossa on 29 uutta peittoa. Yhteensä peittoja on tehty nyt 72 kappaletta. Niitä voi ihailla täällä.

Here is the second batch of my charity blankets. They are ready to be sent forward to those who need them most. Altogether, we have made 72 charity blankets. Good for us, eh? Here you can see all the blankets.

Perheklubin oma peitto

2005-11-04T13:26:00.000+02:00

Porukalla saa aikaan ihmeitä! Minä ja muut Perheklubin käsityöhullut tartuimme puikkoihin ja teimme oman peittomme. Siitä tuli iso, kirjava ja sekava, mutta juuri sellaisena varsin viehättävä. Vai mitä? Täällä näet peitosta suuremman kuvan.

The Perheklubi Blanket

Me and my friends at Perheklubi decided to knit a blanket of our own. What do you think? Isn't it wonderful! Actually, it's a bit too colorful and even chaotic, but sweet at the same time. Click this to see a bigger picture.

Peitto numero 66

2005-10-19T19:43:00.000+03:00

Edellisestä viestistä ja peitosta onkin päässyt kulumaan todella pitkä aika. Mutta tässä se nyt viimein tulee, peitto numero 66. Pitemmittä puheitta: tadaa!

Kuningatarpeitto

2005-08-16T10:08:00.000+03:00

Q is for queen. Tämä kuningatarpeitto on tehty vain ja ainoastaan jämälangoista. Toivottavasti se lämmittää tulevana talvena jotakuta pientä suloista prinsessatyttöä.

Q is for queen

Same again, but this time with leftover yarn. What do you think? Isn't it something! I hope that this Queen Blanket will provide some lovely little princess with warmth and security.

MM-kisapeitto

2005-08-15T10:11:00.000+03:00

Long time no see! Kotona ollaan taas. Kesäloma on ohi, ja on aika tarttua arkeen. Ja puikkoihin.

Tiesittekö muuten, että olen melkoinen sohvaperuna. Saippuaoopperoiden lisäksi tykkään kovasti katsella urheilua. Vaikka sää ei meitä suosinutkaan, yleisurheilun MM-kisat olivat varsin mielenkiintoista seurattavaa. Erään ystäväni kanssa teimme sopimuksen, että kumpikin neuloo kisojen aikana MM-peiton. Sain kuin sainkin pidettyä sopimuksesta kiinni, sillä peitto valmistui juuri ennen päättäjäisten alkua. Olen varsin ylpeä harmonisesta MM-kisapeitostani. Mitä pidätte?

Peittoja on nyt yhteensä 63 kappaletta. Kurkatkaapa tänne, niin voitte ihailla uusimpia luomuksia.

The Athletics Blanket

I've probably told you that I'm a couch potato. I just love watching all those tacky soap operas. The thing you didn't know about me is that I love watching sport. Almost any kind of sport. Last week, we had the World Championships in Athletics here in Finland. Loads and loads of watching tv and knitting. And this is my World Championships in Athletics Blanket. Don't you just love it!?

In case you are wondering, there are 63 blankets ready. Click this to check them.

Kuusikymmentä peittoa!

2005-07-11T17:47:00.000+03:00

Uskokaa tai älkää! Peittoja on tehtailtu nyt yhteensä kuusikymmentä. Jee! Käykääpä ihailemassa peittoja täällä. Tässä uusin oma luomukseni.

Sixty blankets!

Believe it or not! The 60th blanket is done. Yippee! You can check them here. And this is my latest creation.

Laiskottelijan loma

2005-07-05T23:05:00.000+03:00

Arvatkaapa, mitä laiskottelija tekee lomalla? Ei yhtään mitään. Meidän patalaiska perheemme on viettänyt ihanan aurinkoisia päiviä maalla. Maaseudussa on oma viehätyksensä, vai mitä? (Koska olen täysin kykenemätön käyttämään Bloggerin uutta kuvienlisäämistoimintoa, joudutte tyytymään linkkeihin.)

Kanoja!
Lehmiä!
Ihana pieni karjakko!

Maalla laiskottelun jälkeen oli aika viettää minun 21-vuotissynttäreitäni. (Plus 9 vuotta...) Kutsuin kodin täyteen ihania ystäviä, ja hauskaa pidettiin pikkutunneille asti. Bileiden jälkeen kämppä näytti tällaiselta. Ja tällaiselta! Mutta mitäs väliä sillä, kun olohuoneesta löytyi tällainen lahjapino! Ystävät taitavat tuntea minut aika hyvin, sillä kenelläkään ei ollut kuulemma ollut vaikeuksia valita synttärilahjaa.

Ihan täysin laiskana en sentään ole ollut. Peitto numero 55 valmistui hetki sitten. On muuten melkoisen hikistä hommaa kursia villapeittoa kokoon tällaisilla helteillä.

Lazy days

Summer vacation is here. Our plan is to do nothing. Sounds good, eh? We visited my husband's sister who lives in the countryside. Sun shining, lots of farm animals, easy living. See for yourself. (For some reason, I'm totally unable to use the new image upload feature. Only links this time, sorry.)

Two hens and a very handsome rooster!
Cows!
Our own little milkmaid!

When we got back, I had a little party. It was my 21st birthday. (Well, who am I kidding. It was my 30th birthday. *sigh*) I invited my friends, we had loads and loads of fun. The next morning, our home looked like this. And this! But who cares! Just look at the pile of presents. Yahoo! My friends said that they had no trouble finding the right gifts. I wonder why...

Blanket number 55 is ready. Sewing up was like living in Sahara. It's too hot for knitting.

Alakulon peitto

2005-06-07T21:52:00.000+03:00

Alakulo on palannut. Pelkään, että masennuskin palaa takaisin, vaikka taistelen sitä vastaan kynsin ja hampain. Rahahuolet painavat niin, että koko elämä tuntuu olevan taistelua ulosottoon joutumista vastaan. Haluaisin vain nukkua. Onneksi takaisin hiipiviin depression oireisiin auttaa yksi asia: jämälangat. Tuli aika tehdä jämälankapeitto.

Jämälankapeitto, peitto numero 53

I'm feeling blue

I don't know what to say. I'm feeling blue. I'm terrified of the thought of depression coming back. My life feels to be filling with troubles. I have no money, no reason for being happy. Fortunately, there is one thing that makes me smile. My leftover yarns. (Well, there is my family to be happy about, of course.) It was time to knit another leftover yarn blanket.

Leftover yarn blanket, blanket number 53

Elämää ja peittoja

2005-05-21T15:27:00.000+03:00

Koska viimeksi olen käynyt kurkistamassa blogiani? En edes muista! Kevät (melkein kesä) on tullut, ja elämä on ihanaa! Ei ahdista, ei viiraa, ei kiristä pipoa. Aikaa blogille ei tunnu riittävän juuri yhtään. Harvoin ehdin puikkoihinkaan tarttua. Jotain sentään olen saanut aikaiseksi.

Muistatteko vielä supermegatilkun? Nolottaa kertoa, mutta pakko kai se on: kyllästyin siihen totaalisesti. Päättelin ja neuloin reunat Novitan Isoveljestä. Tässä lopputulos.

Peitto nro 51

Seuraavaksi tein aivottoman peiton (vrt. peitto nro 49). Näitä on sitten mukava tehdä! Vinotilkut syntyvät sen kummemmin suunnittelematta ja ajattelematta. Samalla voi katsella televisiosta laatuohjelmia, joita kesän ohjelmisto tarjoaakin pilvin pimein. Suosikkini on ehdottomasti Melrose Placen uusinnat! Voiko parempaa aivokuollutta ohjelmaa ollakaan? Vastaan itse: ei.

Peitto nro 52

Jokin aika sitten tein päätöksen. En aio enää neuloa mitään muita kuin peittoja. En ainakaan vähään aikaan. Tajusin, etten itse tarvitse enää yhtään villapaitaa, eikä kyllä tarvitse mieskään. Ja vaikka jotain kivaa neuletta tekisikin mieli, maailmasta löytyy aina joku, joka tarvitsee käsitehdyn neuleen tuottamaa lämpöä ja turvallisuutta enemmän kuin minä. Ja ennen kuin alan kuulostaa ihan liian omahyväiseltä, kerron myös päätöksen tärkeimmän syyn. Olen laiskistunut niin paljon, etten viitsi tehdä enää mitään muuta kuin tilkkuja.

Easy living - and knitting

Oh My God! I can't remember the last time I visited my own blog. Life has been too sweet. There hasn't been any time for blogging lately. There is no sign of depression. It'll be back, I'm sure. But in the meantime, I'm enjoying the summer, the sun, the simple pleasures of life. Knitting, too.

Do you still remember the mega square? Please say you don't. Ok. All right. I guess I have to tell you the truth. I got sick of it. But not sick enough to unravel. Here's the result. I used a thick, bulky yarn for the border. Just to get it finished quickly.

Blanket number 51

Next up, another brainless blanket. (Brainless? Check blanket number 49, if you can't remember.) I switch on the tv and start knitting bias squares. It's almost like meditation. Some kind of combination of total relaxation and automation. The sillier the program, the better.

Blanket number 52

I've made a decision. I'm going to knit blankets for the rest of my life. Blankets and only blankets. I don't need any more sweaters or socks, and neither does my husband. There is an endless amount of children who need warm blankets more than I need sweaters. That's why. And before I start to sound too self-righteous for my own good, I tell you the truth. I've become too lazy to knit anything else but squares.

49. peitto

2005-05-03T13:47:00.000+03:00

Millainen peitto syntyy, kun ei tee minkäänlaisia suunnitelmia eikä pohdi kuvioita tai värejä yhtään etukäteen? Tällainen.

49. peitto
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 4

Blanket number 49

I'm bored of patterns and designs. That's why I decided to knit without thinking about matching colors. Or anything else for that matter. And the result? Here.

Blanket number 49
Yarn: Novita 7 veljestä
Needles: 4

Peittoja korvat lukossa

2005-04-24T14:56:00.000+03:00

Korvatulehdus piinaa edelleen. En kuule vasemmalla korvalla mitään. Päätä särkee ja väsyttää niin paljon, etten ole jaksanut neuloa. Ihan toimettomana en sentään ole istunut. Olen yhdistellyt muiden tekemiä tilkkuja peitoiksi. Lopputuloksia voi käydä vakoilemassa täällä.

Sewing up

My ear infection is still killing me, but I'm not completely dead yet. I've been too tired to knit. However, I can't just sit empty-handed. I've been sewing up squares my friends have knit. And the result? Check here.

Ompeluseurat

2005-04-19T10:29:00.000+03:00

Nukuin pari kolme päivää, ja sitten oli taas aika tarttua puikkoihin. Järjestimme ystävien kanssa ompeluseurat. Katsokaapa, miten paljon tilkkuja sain sieltä mukaani!

Seuratilkut

Oma neulomistahtini on melkoisen hidas, sillä sain vaivoikseni kammottavan korvatulehduksen. Korvaa särkee, ja antibiootit nukuttavat. Päivät kuluvat lähinnä puikot kädessä torkkuessa.

Ai niin. Peittoja on nyt yhteensä 46 kpl.

A knitting party

After three days of sleep, I'm back. And so are my friends: we had a knitting party. Lot's of knitting, eating and gossiping. And look at this. I brought this amazing pile of squares home with me from the party.

The party squares

Now I'm going to get some more sleep. I have a flu. And an ear infection. It's killing me. Poor me!

P.S: 46 blankets! 43 on the way to Russia, 3 new blankets ready for the second batch.

Valmista tuli

2005-04-09T16:52:00.000+03:00

Viime päivät kursin peittoja kokoon lähes ympäri vuorokauden. Lauantai saapui, ja peitot häipyivät. Kävin tänään luovuttamassa valmistuneet tilkkupeitot Vaaka ry:lle. Tuntuu hassulta. Valtava peittokasa on kadonnut olohuoneestamme. Otin muistoksi valokuvan.

Tilkkupeitot yhteiskuvassa

Arvatkaapa, mitä aion seuraavaksi tehdä. No lisää peittoja tietysti! Mutta sitä ennen nukun hieman.

Done

Saturday is finally here. It's time to say goodbye to the blankets. Our living room feels so empty without the huge pile of blankies. With the huge pile I mean this.

The huge pile

Can anyone guess my next project? Yep, I'm planning on knitting more blankets. But first I'm going to get some sleep.

Neljä päivää

2005-04-05T09:38:00.000+03:00

Enää neljä päivää aikaa viimeistellä keskeneräiset peitot. Olen pannut tuulemaan. Peittoja on nyt valmiina 39 kappaletta. Viimeisimmästä tuli mielestäni oikein onnistunut. Tätä oli todella rasittava tehdä, mutta lopputulos on varsin kaunis.

39. tilkkupeitto

Four days

Only four days left. Our living room has turned into a blanket factory. 39 blankets finished. (No time to write properly.) What do you think of blanket number 39? I quite simply love it.

Blanket number 39

Hirsimökin parkettilattia

2005-04-03T18:47:00.000+03:00

Arvatkaapa, mitä saadaan, kun yhdistetään hirsimökki ja parkettilattia. Tietystikin mökki- ja parkettitilkkujen yhdistelmä!

Hirsimökki ja parkettilattia

Lopputulos on aika... kauhea, mutta tyylipisteitä ei enää jaeta, kun deadline on niin lähellä. Tärkeintä on saada mahdollisimman monta peittoa valmiiksi. Tämä psykedeelinen yhdistelmä on peitto numero 37. Kuvat kaikista peitoista löydät täältä.

Lopuksi vielä tunnelmakuva puikkokaaoksesta

Puikot

A woman with a mission

Have you ever seen a log cabin with a parquet floor? If you haven't, check this.

Blanket number 37

Log cabin squares and parquet squares. It's quite... what's the word... awful, but I'm a woman with a mission. And the deadline approaches. It's time to forget all the style and quality requirements and try to sew up as many blankets as possible. This is the 37th blanket. You'll see all of them here.

After this psychedelic picture, I want to show you something more soothing. My needles. Funny how relaxed this picture makes me.

My needles

Deadline lähestyy

2005-03-30T21:01:00.000+03:00

Olen sopinut Vaaka ry:n ihmisten kanssa, että toimitan valmiit peitot heille lauantaina 9.4. Deadline lähestyy kovaa vauhtia, ja minulla on vakaa aikomus saada kaikki keskeneräiset peitot valmiiksi tuohon mennessä. En aloita yhtään uutta projektia, ennen kuin peitot ovat valmiina. (Tai no ehkä yhden.) Tähän mennessä valmistuneet peitot poseeraavat tässä.

Tilkkupeitot yhteiskuvassa

Keskeneräisistä valmistuu seuraavaksi kulmatilkkupeitto. Kun peitosta puuttui neljä viimeistä tilkkua, kyllästyin koko hommaan ja poimin silmukat peiton alareunasta. Olen nyt jatkanut neulomista tasona pyöröpuikon avulla. Näin kaikki neljä tilkkua valmistuvat kerralla. Ei ehkä tyylikkäin ratkaisu, mutta ainakin saan tämän valmiiksi ennen määräaikaa.

Kulmatilkkupeitto

Supertilkku on puolessavälissä. 50 cm valmiina, toiset 50 cm edessä. Olen selvästikin laiminlyönyt supertilkkua muiden peittojen kustannuksella, mutta enköhän saa tämänkin rykäistyä valmiiksi ensi viikon loppuun mennessä.

Supertilkku, 50 cm

Lopuksi vielä kuva nauravasta Hilmasta, joka makoilee peiton numero 36 päällä.

Hymy ja tilkkupeitto

The deadline approaches

Oh my god! It's almost April, and the deadline for my blankets is April 9th. I have solemnly declared that I will finish all unfinished blankets before that. I will start no new projects before all the old ones are done. (Well, actually I already started knitting a Parquet Squares blanket, but that doesn't count. Does it?) Here you see all the blankets finished so far.

My blankets

Do you remember the Mitered Squares blanket? It's been short of four squares for ages. Well, now it's time to put it out of its misery. I picked the stiches from the lower end and I am now knitting the missing four squares in one go. Way to go, eh?

The Mitered Squares blanket

What about the Mega Square? I was afraid you'd ask that. Well, I'm halfway through it. 50 cm ready, 50 to go. *sigh*

The Mega Square, 50 cm

And here's my smiling little darling with blanket number 36.

A great smile and a blanket

40 cm

2005-03-22T15:16:00.000+02:00

Supertilkkua on valmiina 40 cm. Vielä 60 senttiä neulottavaa.

Supertilkku, 40 cm

Tilkkupeittoja on valmiina 34 kappaletta. Peittojen kuvia voi käydä katselemassa täällä.

Käänsin kaksi uutta viestiä helmikuulta. Olin aivan oikeassa. Englanniksi kirjoittaminen on ollut sekä traumaattista että terapeuttista. On ollut ihana huomata, että kieli taipuu sentään vielä pikkuisen. Samalla jokainen tekemäni virhe ahdistaa. Käyn lukemassa käännöksiäni punakynä silmissä vilkkuen ja ahdistun jokaisesta huomaamastani kömmähdyksestä. Tuolla on väärin taivutettu verbi, ja tuossa on english kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Ja kirjoitusvirheitäkin löysin kaksi! Nyt yritän opetella antamaan itselleni virheet anteeksi. Muistutan itseäni siitä, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Tärkeintä on, että kirjoituksen viesti välittyy, vaikka teksti viliseekin virheitä. Askel poispäin perfektionismista.

40 cm

Just look at my Mega Square! Isn't it beautiful! 40 cm ready, 60 cm to go.

My mega square, 40 cm

I have 34 blankets ready. Yes, really. If you don't believe me, you can check them here.

I've translated two more posts written in February. And I was right. Writing in English is both traumatic and therapeutic. It's relieving to notice that I still remember a word or two in English. At the same time, it's almost overly horrible to notice errors in the text. I hate making mistakes. Now I've decided to ignore them. An incorrectly conjucated verb? A spelling mistake? Who cares? (Well, I do, a lot. But I try not to.)

Supertilkun seikkailuja, osa 2

2005-03-19T18:46:00.000+02:00

Supertilkku eli superpeitto olisi varmasti jo valmis, ellei rankemmanpuoleinen oksennustauti olisi iskenyt meidän perheeseemme. Tyttö parka sairastaa vieläkin, mutta minä olen jo sen verran kunnossa, että puikot pysyvät käsissä. Supertilkku on kasvanut 27-senttiseksi. Enää 73 senttiä jäljellä.

Supertilkku, 27 cm

Tässä Supertilkku poseeraa meidän tyttömme parhaan ystävän eli Tomi Traktorin kanssa.

Supertilkku ja Tomi

What ever happened to my mega square?

Our family was hit by a nasty stomach flu. The little sweetheart is still sick. I've gotten my strength back. At least enough strength to hold needles. My mega square is 27 cm long. Still 73 cm to go.

The mega square, 27 cm

Here's the mega square with Tractor Tom, my little girl's best friend.

Suuruudenhulluutta

2005-03-14T14:09:00.000+02:00

Mökkitilkkumania on alkanut helpottaa, mutta sen tilalle on tullut suuruudenhulluus. Päätin nimittäin kokeilla, miltä tuntuisi neuloa jättimäinen tilkku. Tavalliset puikot ovat aivan liian lyhyet tähän puuhaan, joten oli aika turvautua pisimpään varastostani löytyneeseen pyöröpuikkoon. Viikonlopun aikana neuloin ensimmäiset 10 cm.

Supertilkku edestä

Tavoitteena on neuloa tilkkupeitto yhdestä ainoasta tilkusta. Tällöin megatilkusta tulisi 80 x 100 cm:n kokoinen. Vielä 90 cm neulottavaa siis. Saa nähdä, säilyykö innostus loppuun asti.

Supertilkku sivulta

Pakko lisätä vielä toinenkin kuva. Olen niin ihastunut tähän supertilkkuun. Hullu mikä hullu! :D

A Mega Super Hyper Square

My temperature is going down. No more log cabin fever. However, I suspect I have caught another illness. Some kind of megalomania. You see, I've decided to knit a large square. A huge square, a mega super hyper square.

My mega square

I've knitted 10 cm. Still 90 cm to go.

I just had to post another picture of this lovely mega square. They don't call me crazy for nothing! :D

Traumaa ja terapiaa kertarysäyksellä

2005-03-11T00:31:00.000+02:00

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin alkaa kirjoittaa blogiani myös englanniksi. Päätös on samanaikaisesti sekä traumaattinen että terapeuttinen. Olen kieli-ihminen henkeen ja vereen, ja ennen kuin menetin työpaikkani, toimin kääntäjänä. Rakastin työtäni, ja sen menettäminen tekee vieläkin kipeää. Sairauteni myötä työkielestäni englannista on tullut minulle vaikea, lähes mahdoton asia. Depressio tuntui tyhjentävän aivoistani kokonaan sen osan, joka suhtautui englannin kieleen intohimoisesti. Pitkän aikaa uskoin, että olen menettänyt lopullisesti kaiken kielitaitoni, mutta eilen päätin kokeilla, taipuisivatko ajatukset sittenkin myös englanniksi. Aloin kääntää ensimmäisiä blogiviestejäni. Yllätyin iloisesti huomatessani, ettei se ollutkaan vaikeaa. Itse asiassa nautin siitä täysin siemauksin. On varsin terapeuttista huomata, etten ole vielä ihan kokonaan menettänyt kosketustani englannin kieleen. Blogin kirjoittaminen englanniksi on kuitenkin samalla myös traumaattista. Jokainen viesti palauttaa mieleen sen, että ennen tein tätä työkseni. Ennen minulla oli mahdollisuus siihen, ja ennen pystyin siihen. Vaatii melkoista tahdonvoimaa rauhoittaa ahdistuva mieli ja pakottautua ajattelemaan, että työnteon aika on myöhemmin. Nyt on aika vain olla, parantua ja neuloa tilkkuja. Mistä tulikin mieleeni: Arvatkaapa, mikä on vielä pahempaa kuin mökkihöperyys? No tietysti mökkihöperyys toiseen potenssiin!

Mökkihöperyyden seuraava aste

Olen niin näiden log cabin -tilkkujen lumoissa, että olen tyystin hylännyt kaikki muut projektini. Kuten kuvasta näkyy, teen samanaikaisesti isoja ja pikkuisia mökkitilkkuja. Neuloessani suunnittelen, mitä teen seuraavaksi, ja tulen varmasti muuttamaan suunnitelmiani vielä monen monituista kertaa, ennen kuin tämä peitto on valmis. Se tässä onkin parasta, vapaus tehdä ihan mitä huvittaa. Minunkaltaiselleni omien sisäisten sääntöjen ja määräysten kahlitsemalle ihmiselle se on huima kokemus.

Traumatic, therapeutic English

Welcome to my blog, my English speaking friends! I have two words for you: Log and Cabin. This strange log cabin fever has made me crazy. In a good way, that is. I do know everything about being crazy in a bad way. If you want to know more about that (and my blankets), you can read the first four posts, which have now been translated into English. I'm planning on translating the rest of the posts asap. Log cabinning takes all my time at the moment, so you might have to wait for a while.

Results of my log cabin fever

Writing in English is both traumatic and therapeutic at the same time. You see, I used to work as an English translator. And as you will learn when you read my first posts, I lost my job because of my illness. I quite simply loved my job and it still hurts just to think about it. For a while I thought that I've lost my ability to think and write in English for good. Every time I tried to read something in English or translate simple texts, my mind went blank and I felt like I was drowning in anxiety. That's why I was more than surprised when I noticed that writing my blog in English doesn't make me sad or angry or anxious. Actually, I'm feeling quite good at the moment. Almost cheerful. This might turn out to be more therapeutic than traumatic.

Kahden peiton loukussa

2005-03-08T10:29:00.000+02:00

Vaikka olenkin antanut itselleni luvan aloittaa uusia projekteja, ennen kuin vanhat valmistuvat, tunnen aina pienoista syyllisyyttä keskeneräisistä luomuksistani. Nyt huomaan jääneeni kahden tilkkupeiton loukkuun. Peitto numero 31 tulee koostumaan erilaisista kulma- ja raitatilkuista. Vielä pari päivää sitten olin aivan innoissani siitä, mutta kun log cabin- eli hirsimökkihöperyys iski, ovat kulmatilkut saaneet jäädä. Numero 31 näyttää jämähtäneen pysyvästi keskeneräiseksi.

31. tilkkupeitto (edelleen keskeneräinen)

Minkään sortin kulmatilkkujen väsääminen ei innosta yhtään, sillä olen täysin höperöitynyt mökkitilkkujen tekemiseen. Kuten eilen kerroin, tarkoitukseni oli neuloa Vaaka-tilkkuja log cabin -tekniikalla, mutta en pystynytkään lopettamaan neulomista, kun tilkku oli noin 20 x 20 cm. Sain lyötyä jarrut päälle lopulta vasta, kun tilkku oli 40 x 40 cm.

Ensimmäinen hirsimökkitilkkuni

Nyt suunnitelmissani on tehdä neljä tällaista ja yhdistää ne peitoiksi. Ja ehkä neuloa yhtäjaksoinen palkki koko peiton ympärille niin, että peiton koko ylittää Vaaka-peittojen vähimmäiskoon (80 x 100 cm). Aloittelin juuri toista mökkitilkkua. Ja katselin samalla Tunteita ja tuoksuja. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tilkkuja neuloessa pitää katsella telkkaria. Ja ehdottomasti saippuaoopperaa tai jotain vastaavanlaista, vain vähäistä aivotoimintaa vaativaa ohjelmaa. Siten rentoutumisaste pysyy niin lähellä 100 prosenttia kuin se vain neuloessa voi olla.

Mökkihöperyyttä

2005-03-07T13:01:00.000+02:00

Kulmatilkuista suunnittelemani peitto ei ole vielä edes valmiina, kun olen jo ehtinyt ihastua uuteen tilkkumalliin. Inspiraation lähteenä toimi jälleen kerran suosikkiblogini. Löydätte ihania log cabin -tekniikalla neulottuja tilkkuja helmikuun 14. päivän viestistä.

Hirsimökkitilkku

Log cabin- eli hirsimökkitilkku (oma käännös, hehheh!) on varsin yksinkertainen toteuttaa. Mason-Dixonin sivuilla, kuvien alla, on erittäin helposti seurattava ohje, ja toisen ohjeen löysin täältä. Alun perin tarkoitukseni oli tehdä mökkitilkuistani 20 x 20 cm:n kokoisia Vaaka-tilkkuja, mutta mökkihöperyys vei mukanaan enkä pystynyt lopettamaan. Tilkku on nyt noin 30 x 30 cm, ja näyttää siltä, että yhdestä tilkusta kasvaa kokonainen peitto.

Suosikkipeittojen kavalkadi

2005-03-05T23:52:00.000+02:00

Viime päivinä masennus on jäytänyt luita ja ytimiä niin voimakkaasti, etten ole saanut mitään uutta aikaiseksi. Päätin kuitenkin piristää teitä (ja itseäni) esittelemällä suosikkipeittoni. Tässä ne tulevat.

4. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: Novita 7 veljestä

Tämä kaunokainen on tilkkupeitto nro 4. Sisko sai minut innostumaan säännöllisistä kuvioista. Värejä en pahemmin suunnitellut, mutta aivan vahingossa peitosta tuli varsin sointuva luomus.

5. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: Novita 7 veljestä sekä kasa epämääräisiä nimettömiä lankoja

Viidennen tilkkupeiton ajan jaksoin vielä intoutua kuvioimaan. Innostuin jopa sommittelemaan värejä. Tämä oli pitkään kaikista rakkain peittoni.

9. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: Novita 7 veljestä

Tilkkupeitto numero yhdeksän on neulottu vain ja ainoastaan jämälangoista. Tätä psykedeelistä väri-iloittelua ei kerta kaikkiaan voi olla rakastamatta. Tästä peitosta tuli monien ystävieni suosikki. Itsekin pidän siitä kovasti, mutta...

14. tilkkupeitto
Puikot: 5
Lanka: Novita Nalle, Novita Wool, Gjestal Baby Ull, Sandnes Sisu sekä epämääräinen läjä nimettömiä lahjoitettuja lankoja

...tilkkupeitto numero neljätoista taitaa sittenkin olla se kaikkein rakkain.

Lopuksi vielä valtavan suuri kiitoshalaus Katille! Postipoika toi pari päivää sitten ison paketin, joka oli täynnä lankaa! Ihania pieniä jämäkeriä Woolia ja Nallea ja Floricaa ja 7 veljestä ja vaikka mitä. Olin ihan äimän käkenä, kun näin sen lankapaljouden. Siitähän tulee varmasti kokonainen peitto. *liikutuksen kyyneliä* Kiitos!

Raitaa, raitaa

2005-03-03T16:16:00.000+02:00

25. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: 7 veljestä

Vinotilkkujen jälkeen olen innostunut kulmatilkuista. Idea niihin löytyi täältä (marraskuun 1. päivän viestistä). Kulmatilkkuideaa sovelsin jo tilkkupeittoon numero 25.

31. tilkkupeitto (keskeneräinen)

Nyt suunnitelmissa on uusi kulmatilkuista toteutettu raitapeitto. Ajattelin ensin tehdä peiton, johon kulmat muodostaisivat porraskuvion, mutta muutin mieltäni ja aloin sommitella tilkkuja sitä mukaa kuin niitä valmistui. Peitto ei ole vielä läheskään valmis, mutta haluan esitellä tähänastisen saavutukseni. Kuten näette, kulmien asetteleminen neliöiksi olisi ollut ihan liian tylsä ratkaisu.

Neliötilkku

Muutaman päivän ajan olen miettinyt, osaisinko neuloa tilkun, joka muodostaisi jo itsessään neliön. Suunnittelin yksinkertaisen ohjeen (160 silmukkaa, kavennukset kahden kerroksen välein, yksi kavennus alussa ja lopussa sekä kaksi kavennusta kolmessa kohdassa tasaisin väliajoin), eikä toteutus vaikuta yhtään hullummalta. Vai mitä mieltä olette?

Tuumasta toimeen & hurrikaani

2005-02-27T15:19:00.000+02:00

Tuumasta toimeen ja sanoista tekoihin. Kaivoin pienet palmikkosukat esille ja neuloin ne valmiiksi.

Palmikkosukat
Puikot: 3 ja 3,5
Lanka: Novita Wool
Ohje: Novita 2/02, malli 31

Seuraavaksi suunnittelin käyväni sen pienen palmikkoneuleen kimppuun, johon tuli karmaiseva kämmi. Olen nimittäin päättänyt jättää kämmin paikoilleen ikään kuin muistoksi siitä, että perfektionismistakin voi parantua. Mitäs pienistä kämmeistä, kun pusero on joka tapauksessa kaunis ja lämmin, vai mitä.

Loppuun pieni sääkatsaus. Meillä kotona on viikonlopun aikana pyörinyt ympäri kämppää pienimuotoinen hurrikaani. Mitään muuta selitystä en keksi sille, että kodissamme vallitsee aivan järkyttävä sekamelska ja kaaos. Eilen siivottiin, ja tänään olohuoneen lattia näytti tältä.

Kaaos

Hämmentävää? Miten tämä on oikein päässyt tapahtumaan!? :D

Peitto nro 29 & uusia suunnitelmia

2005-02-27T12:02:00.000+02:00

Lahjoituspeittorintamalla tapahtuu. Sain eilen illalla valmiiksi peiton nro 29.

29. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: Novita 7 veljestä

Tämä riemunkirjava peitto syntyi jämälangoista. Nyt jämälankakokoelma on huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin. Seuraava peitto pitääkin neuloa kokonaisista uusista keristä, jotta saan taas lisää täytettä rakkaaseen jämälankalaatikkooni. Koska olo on taas jonkin verran parempi, tulee seuraavasta peitosta varmasti väritykseltään kirkas ja iloinen.

Olen vähitellen myös ryhtynyt suunnittelemaan tulevia toteutuksia. Ihastuin kovasti tältä sivulta löytyneeseen Matthew-huiviin. Olen pohtinut, neuloisinko sen Floricasta, Woolista vai kenties kaksinkertaisesta Woolista tai Woolin ja Florican yhdistelmästä. Suunnitelmissa on myös malli 10 Novita-lehden numerosta 3/99, tosin villapuseroksi muutettuna. Rakas sisko saa auttaa kauluksen muutoksissa, sillä itseltäni ei tarvittavaa suunnittelu- ja matematiikkapäätä löydy. Tämän mallin toteuttaminen joutuu kuitenkin odottamaan vielä vähän aikaa, sillä se vaatisi yli kilon Isoaveljeä. Sellaista määrää ei varastoistani löydy eikä rahatilannekaan anna nyt niin paljon myöten, että voisin käydä rohmuamassa kilokaupalla uutta lankaa. Värikin on vielä päättämättä. Pidän mustasta ja tummanharmaasta, mutta palmikkoneuleet onnistuvat kyllä paremmin vähän vaaleammista väreistä. Ehkäpä ruskea? Hmm...

28 tilkkupeittoa valmiina

2005-02-21T16:22:00.000+02:00

Masennus on tehnyt elämästä taas raskasta. On menossa varsin hankala kausi. Neuleohjeet ovat alkaneet tuntua liian vaikeilta, joten olen palannut tilkkupeittojen pariin. Peittokasan päällimmäisinä komeilee kolme uutta peittoa. Olen ihastunut erityisesti tähän meleerattuun versioon. Sen väritys on jotenkin kuvaavan apea ja lannistunut, ja sitä oli varsin lohdullista neuloa. Viitosen puikot ja kaksinkertainen lanka: tulosta syntyi nopeasti.

28. tilkkupeitto
Puikot: 5
Langat: Novita Wool, Novita Nalle, Novita Florica, Gjestal Baby Ull, Sandnes Sisu sekä epämääräinen läjä nimettömiä lahjoitettuja lankoja

Arkistojen aarteita, osa 2

2005-02-17T13:13:00.000+02:00

On tullut aika kurkistaa uudestaan sängyn alla majailevaan neulelaatikkoon. Tänään esittelyyn pääsevät erilaiset palmikkoviritelmät. Jo vuosia sitten aloin haaveilla täydellisestä palmikkoneuleesta. Etsin lehdistä ja kirjoista ohjetta, joka olisi täynnä erilaisia palmikoita ja ristikkokuvioita. Aina välillä vastaan tuli lähes täydellinen malli, mutta mikään löytämistäni ehdokkaista ei tuntunut olevan se palmikkoneule.

Paksut palmikot
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4,5 ja 6
Ohje: Novita 1/00, malli 28

Ihan ensimmäiseksi neuloin tällaisen peruspalmikkoneuleen itselleni. Isoilla puikoilla ja paksulla langalla valmista tuli hetkessä. Valitettavasti viimeistelyvaiheessa sattui sellainen moka, että kaula-aukosta tuli tiukka. Aivan liian tiukka. Siis lähestulkoon hirttosilmukkamaisen tiukka. Siksi olen pitänyt tätä neuletta vain kerran. Minun pitäisi purkaa kaulus ja neuloa se uudelleen, mutta kun ei kerta kaikkiaan huvita.

Sininen palmikkovillatakki
Lanka: Novita Merino
Puikot: 4
Ohje: Kotiliesi 8/01

Ihastuin kovasti tähän Kotilieden malliin, vaikka se ei olekaan yhtään minun tyyliseni. Kuvassa se näytti kuitenkin niin suloiselta, että otin riskin, ostin pussillisen Merinoa ja ryhdyin tuumasta toimeen. Lopputuloksesta tuli ihana. Korvasin alkuperäisen ohjeen vetoketjun napeilla, sillä minun kärsivällisyyteni ei riitä vetoketjun kiinnittämiseen. Nappiratkaisu oli erittäin hyvä, ja tätä villatakkia olen pitänyt todella paljon. Enää se ei kuulu suosikkivaatteisiini siitä yksinkertaisesta syystä, että se on ihan liian pieni. Joko se on kutistunut tai sitten minä olen leventynyt. Valitettavasti veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Palmikkosukat

Masennuksen syövereissä en pystynyt neulomaan mitään muuta kuin tilkkuja. Kun masennus alkoi vähitellen helpottaa, lähdin tutustumaan neulemallien maailmaan uudelleen pikkuruisten vauvaneuleiden avulla. Palmikko-orientoituneena ihmisenä ihastuin kovasti näihin pieniin palmikkovartisiin sukkiin. Neuloin neljät sukat peräjälkeen, ja nämä viidennet jäivät kesken. Taisin kyllästyä yhden ja saman mallin tahkoamiseen, mutta epäilemättä nämäkin vielä valmistuvat, kunhan ystäväpiiriin vain saadaan lisää syys- tai talvivauvoja.

Keskeneräinen palmikkoneule

Entä sitten se täydellinen palmikkoneule? Sitä ei ole vieläkään löytynyt, mutta koska kyllästyin etsimiseen, aloitin yllä kuvassa näkyvän palmikkohässäkän. Tämä keskeneräinen projekti oli pitkään unohduksissa, kunnes blogin aloitettuani muistin, että ha-haa, minullahan on jossain melkoinen määrä palmikkoa kassiin sullottuna. Pienen etsiskelyn jälkeen kassi löytyi makuuhuoneen kaapista. Nyt keskeneräinen palmikkoneule odottaa tuolla sohvalla jatkajaansa. Katselen sitä tässä lähipäivät ja mietin, jatkanko vai puranko tilkkulangaksi.

Kuoppaneule valmistui!

2005-02-17T09:26:00.000+02:00

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Kuoppaneule on valmis. Loppujen lopuksi sen viimeisteleminen oli ihan pikku juttu. Pari iltaa siihen meni, ja tässä ihanainen mieheni poseeraa kuoppis yllään:

Kuoppaneule
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 ja 4
Ohje: Novita 2/00, malli 62

Kuvittelin, että kuoppaneuleen valmistuminen tuottaisi helpottuneet fiilikset, mutta olin väärässä. Nyt tuntuu lähinnä tyhjältä. Katselen orpona muutamaa keskeneräistä neuletyötäni ja mietin, minkä projektin viimeistelisin seuraavaksi. Eilen illalla yllätin itseni kaivamalla esiin Novita- ja Moda-lehdet. Selailin niitä levottomana, kunnes tajusin etsiväni uutta mallia miehelle toteutettavaksi. Kun yhdestä piinaavasta ikuisuusprojektista pääsee eroon, niin ei kun vain seuraavaa etsimään! :D

Miehelle on varsin hankala löytää sopivaa neulemallia, sillä vaatimukset ovat tiukat. Ehdottomien EI-juttujen (V-kaula-aukko, palmikot) lisäksi on monia lievempiä kieltoja. Loppujen lopuksi päädyn etsimään aina jotain kivaa perusneulemallia, mutta eihän sellaisia ole! Höh! Ei auta muu kuin jatkaa lehtien selailemista.

The monster is ready!

Oh, I'm so happy I could cry! The hidious monster is ready, and it turns out it's not hidious at all. It's wonderful. Finishing it was a piece of cake. Here's my husband (the loveliest man on the planet, by the way) wearing his brand new sweater.

Grey sweater for my husband
Yarn: Novita 7 veljestä
Needles: 3,5 and 4
Novita 2/00, pattern 62

After a while the happiness wore off. The only thing on my mind was: "Well, what's next?" I started reading Novita and Moda magazines, trying to find a new project to start. I guess I can't live without knitting sweaters for my husband.

Finding a good pattern for him is not the easiest thing on earth. There are some ground rules which can't be ignored. A "V" neckline is a definite no-no. So are all Aran and Celtic patterns that I adore. And these are not the only rules. That's why I'm always trying to find a good basic pattern for him, but there aren't any! Sigh!

Lankapuritaanin tunnustuksia

2005-02-15T14:37:00.000+02:00

Olen käynyt ahkerasti vakoilemassa lankahamstereiden puuhia. Vastaan on tullut uskomattomia lankaparatiiseja. Itse en aio lankadieettiin osallistua, sillä olen ...nyt seuraa nolo tunnustus... lankapuritaani. En hamstraa, en ostele, en tilaa netistä, en shoppaile. Pidän lankavarastoni aina mahdollisimman vähäisenä ja yksinkertaisena. Jos hairahdun ostamaan jotain älytöntä, lahjoitan langat ennen pitkää siskolleni, jota tämä järjestely ei mitä ilmeisimmin haittaa yhtään. Mitä lankapuritaanin varasto sitten sisältää?

Tilkkulankaa, tilkkulankaa!

Varaston tärkein osa on suuri laatikollinen 7 veljestä. Nämä kerät on varattu Vaaka ry:n tilkkupeittoprojektia varten. Osan langoista olen ostanut itse, mutta suurimman osan olen saanut lahjoituksina ystäviltäni. He ovat halunneet osallistua sekä projektiin (vaikka eivät osaa itse neuloa) että minun masennukseni hoitoon (sillä neulominen on terapeuttista). Lankavaraston tämä osa hupenee hitaasti mutta varmasti.

Rakkaat jämälangat

Kahteen pieneen laatikkoon olen sullonut kaikki langanpätkät ja pikkuruiset kerät. Nämä jämälangat ovat suuri rakkauteni. Kun on oikein huono päivä, kaivan jämälankalaatikot esille ja neulon oikein kirjavia tilkkuja. Sen jälkeen on aina vähän parempi olo.

Hoo-o jos minä olen musta...

Mustaa 7 veljestä pitää aina olla kunnon laatikollinen ihan vain siltä varalta, että tekee mieli aloittaa jokin uusi kiva villapaita. Musta on sekä minun että mieheni lempiväri. Yllätys yllätys!

Hylkiölangat

Nallea, Woolia, Floricaa, Sisua ja Baby Ullia. Muinaisista projekteista yli jääneet langat pönöttävät sotilaallisessa järjestyksessä ja odottavat, että keksisin niitä varten jonkin ihan uuden projektin. Jos kyllästyn katselemaan tätä rivistöä, se päätyy tilkuiksi.

Murheenkryyni

Tämä kasa on varsinainen murheenkryyni. Hairahduin joskus muutama vuosi sitten ostamaan Silakkamarkkinoilta Stentorpin ruskeaa villalankaa. Aion tehdä siitä maailman ihanimman palmikkoneuleen, mutta into kuihtui ja langat unohtuivat laatikon pohjalle. Siellä ne ovat edelleenkin. Mahtaisikohan niille löytyä uusi omistaja neulebloggaajien joukosta? Kiinnostaako ketään tällainen lahjoitus? :)

Confessions of a Puritan

I spy on the Lankahamsterit group every now and then. Almost all other knitters have their homes filled with beautiful and exotic yarn. I won't participate in this yarn diet, though. Why? Well, and this is a bit embarrassing... When it comes to yarn, I am a puritan. My stash is so teeny-weeny that I can hardly be called a knitter. Whenever I buy something a bit different, I end up giving the yarn to my sister (who doesn't mind, I might add). Let me show you what my stash looks like.

For squares, my darling squares

One huge box is filled with yarn for my squares. Some of the balls I've bought myself, but most of them are donations. Believe it or not, some of my friends don't know how to knit. (!) In spite of this huge shortcoming, they wanted to take part in the blanket project. So they bought me yarn. Lots of it. The beautiful thing here is that they also have taken part in my healing. (More yarn = more knitting = me feel better. You know.)

My lovely little leftovers

I have two little boxes filled with left over yarn. Even the most difficult days get a bit better when I knit colourful squares with these.

Beautiful in black

Black is my favourite colour. And my husband's, too. That's why I have a box full of black yarn. You never know when you are hit with an irresistible desire to start knitting another black sweater.

The outcasts

I really don't know what to do with these. These are leftovers from ancient projects. I feel I should come up with a decent plan for these. If I don't, I'll just knit more squares.

The bloody nuisance

This is one bloody nuisance. A few years ago, I bought this and planned to knit a beautiful Aran sweater. Somehow I got bored with the idea and ended up hating the yarn. Could someone please give it a new home? Please?

Karmaisevat kämmit

2005-02-15T10:34:00.000+02:00

Tukiasema.netissä on hyvä tietopaketti masennuksesta. Se luettelee useita eri masennuksen oireita, ja erityisesti tämä on viime vuosien aikana tullut minulle tutuksi: tuntuu, että pienetkin asiat vaativat äärimmäisiä ponnistuksia. Vaikeina päivinä on suorastaan mahdotonta nousta sängystä ylös, suihkussa käymisestä ja syömisestä puhumattakaan. Depression jäytäessä yksinkertaisten asioiden hankaluus vaikuttaa myös neulomiseen. Vaikka jaksaisinkin neuloa, pienetkin vastoinkäymiset suistavat melkoiseen ahdistuskierteeseen. Siksi joistakin projekteista tulee ikuisuusprojekteja.

Miehen kuoppaneule

Aloitin tämän kuoppaneuleen monta vuotta sitten. Sain sen melkein valmiiksi, kunnes sitten tapahtui karmaiseva kämmi.

Karmaiseva kämmi

Toisen hihan lähestukoon viimeisestä kerroksesta lähti kolme silmukkaa karkuun. Muistan vieläkin, miten istuin sohvalla neule sylissäni ja itkin tilanteen mahdottomuutta. Lopulta ongelma muuttui päässäni niin ylivoimaiseksi, että tungin kuoppaneuleen kappaleet laatikkoon ja unohdin koko projektin. Siellä se raukka on nyt odottanut viimeistelijäänsä monen monituista vuotta. Nyt kun elämä sujuu taas vähän paremmin, voisinkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja riuhtaista kuoppiksen valmiiksi. Saisin ainakin ajatukseni pois eräästä toisesta karmaisevasta kämmistä. Nimittäin tästä.

Palmikkoneule

Tästä piti tulla palmikkoneule ystävän vauvalle. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Vieläkin karmaisevampi kämmi

Neuloin eilen illalla niin ajatuksissani, etten huomannut, miten siirsin silmukat yhdessä kohdassa neuleen eteen enkä taakse, kuten olisi pitänyt. Niinpä toiseen palmikkoon tuli hermostuttava lenksu, kammottava virhe ja karmaiseva kämmi. ARGH! Tätä tekelettä odottaa nyt purkutuomio, mutta en millään viitsisi ryhtyä siihen hommaan. Vihaan purkamista! GRR!

Fatal errors

Depression makes everything complicated. It feels impossible to perform even the most simple tasks. To get out of bed - impossible. To shower? To eat? Impossible. Depression affects knitting the same way. If you have enough energy to knit, every little error becomes fatal. They make you feel like a total loser. That's why some projects take forever to finish.

Grey sweater for my husband

I started knitting this sweater years ago. It was almost finished when a disaster struck.

Fatal, disasterous error

I dropped three stitches. As they ran wild, I started to cry. I can still remember the deep hopelessness that filled me. I sat on our couch and cried. The situation started to feel more desperate every minute. Finally, I ended up hiding the monster somewhere. Maybe it's time to finish the sweater. At least it would get my mind off another disasterous error. I'm talking about this.

Aran Sweater

This was supposed to be a beautiful Aran sweater for my friends baby. Look what happened!

A even more disasterous error

I don't know where my mind was. Not in the pattern, that's for sure. It seems that I slipped the stitches to front, not to back as I was supposed to. A fatal error, a disaster! I have two choices: 1) To unravel. (I hate unraveling.) 2) To find a hiding place for this monster. Just guess which one I'll choose.

Arkistojen aarteita, osa 1

2005-02-14T17:26:00.000+02:00

Piilossa makuuhuoneemme kätköissä, parisängyn alla, on suuri pahvilaatikko. Se on ääriään myöten täynnä villapaitoja ja -takkeja. Kaivoin arkistoista esille muutaman suosikkineuleeni. Arkistojen aarteiden ensimmäisessä osassa esittelen neljä luomusta kaarrokeaikakaudelta.

Sammaleenvihreä kaarrokeneule
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 5 ja 6
Ohje: Novita 4/97, malli 4

Sammaleenvihreän kaarrokeneuleen ohje löytyi vanhasta Novita-lehdestä. Malli oli suunniteltu Venla-langalle, jota ei enää valmistettu. Vihreä ihanuus valmistui parissa viikossa, mutta kun sain sen ensimmäisen kerran päälleni, en pitänyt siitä yhtään. Värit olivat mielestäni ihan liian haaleat eikä kaulus istunut hyvin. Vasta myöhemmin olen tykästynyt tähän havumetsän väriseen kaarrokeneuleeseen kunnolla.

Harmaa kaarrokeneule
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 ja 4
Ohje: Novita 4/99, malli 17

Harmaa kaarrokeneule on aina ollut suurin suosikkini. Suunnittelin sen neulomista pitkään, mutta kun viimein tartuin tuumasta toiseen, neule valmistui ennätysajassa. Kaikista kaarrokeneuleistani olen käyttänyt tätä kaikista eniten. Tämä neule päälläni kävelin kohti TYKSiä kuulaana lokakuun aamuna esikoistani synnyttämään vähän yli kaksi vuotta sitten. Nostalgiaa!

Masunasun kaarrokeneule
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 ja 3,5
Ohje: Novita 2/02, malli 30

Kaarrokeneuleiden hyvä puoli on se, että ne valmistuvat nopeasti, kuin vahingossa. Pyöröpuikolla voi neuloa huristella iltaisin asiaa sen kummemmin ajattelematta, ja neulemalliin joutuu keskittymään vasta kaarrokevaiheessa. Vielä hauskempaa on tehdä pikkuruisia kaarrokeneuleita. Tässä kuvassa poseeraa 60-senttinen kaarrokeneule, jonka neuloin ystäväni Masunasulle. Vauva syntyi pari viikkoa kuvan ottamisen jälkeen. Olen neulonut samalla ohjeella 70-senttisen sinisävyisen neuleen, mutta siitä en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa.

Musta kaarrokeneule
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 5 ja 6
Ohje: Novita 4/99, malli 22

Tämän muhkean mustan kaarrokeneuleen omistaa mieheni. Neuloin sen kesällä 2001. Mitä pidemmälle neule eteni, sitä kuumemmaksi kävi olo. XL-kokoinen Isoveljestä tehtailtu neule oli melkoisen hiostava köriläs. Kaikista tekemistäni kaarrokeneuleista juuri tästä tunnen suurinta ylpeyttä. Valitettavasti mies ei vain suostu pitämään sitä juuri koskaan; Etelä-Suomen talvet eivät kuulemma ole tarpeeksi kylmiä, jotta sitä voisi käyttää. Jouluna 2001 pakotin miesraukan pukemaan sen päälleen, jotta saisin elvistellä neulomistaidoillani sukulaisille. Kun elvistelyt oli saatu suoritettua, mies sai riisua neuleen. Sen jälkeen se onkin uinunut lämmintä talviuntaan pahvilaatikossa parisängyn alla.

The History of My Knits, part 1

I have a skeleton in my closet. Well, actually the skeleton lives under my bed. And actually, it's not a skeleton at all. It's a huge carton filled with cardigans and sweaters. I have decided to share my deep dark secrets with you. Here is the history of my knits, part one. Four creations from the Patterned Yoke Sweater Era.

Green Yoke Sweater
Yarn: Novita Isoveli
Needles: 5 and 6
Novita 4/97, pattern 4

I fell in love with this pattern the minute I laid my eyes on it. It took me two weeks to knit it, but I hated it the minute I put it on. The shades were too pale and the collar was a total disaster. It was only later when I realised that the pale, forestlike shades are actually quite stylish.

Grey Yoke Sweater
Yarn: Novita 7 veljestä
Needles: 3,5 and 4
Novita 4/99, pattern 17

This gray beauty has always been my favourite. I knitted it so fast that I think they should put me in the book of Guinness World Records. Wearing it makes me all too nostalgic, though. It reminds me of me wearing it on that crisp October morning when I walked to the hospital to give birth to our baby girl, just over two years ago.

Yoke Sweater for a baby-to-be
Yarn: Novita Wool
Needles: 3 and 3,5
Novita 2/02, pattern 30

The thing I like with yoke sweaters is that they almost knit themselves. You knit away with your circular needles, not needing to bother with the pattern until the patterned yoke thingie. What's even more fun is to knit yoke sweaters for babies. Here you see a tiny little yoke sweater (60 cm) I knitted for my friend. The baby was born two weeks after I took this picture. I have also knitted a bit bigger (70 cm) sweater with blue shades, but unfortunately I forgot to take a picture of it.

Black Yoke Sweater
Yarn: Novita Isoveli
Needles: 5 and 6
Novita 4/99, pattern 22

This handsome black sweater belongs to my husband. I knitted it during the hot summer of 2001. The more I knitted, the hotter I felt. Believe me, it was quite a sweat! The black sweater is a pride and joy. Unfortunately, my husband refuses to put it on. He claims that the winters are not cold enough for him to wear it. In Christmas 2001 I forced him to wear it so I could get all my relatives to praise me, the knitting master. After quite enough praising, my poor husband was allowed to take it off. After that, the black beauty went into hibernation. In the carton. Under our bed.

Tossuja rivissä

2005-02-11T19:47:00.000+02:00

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! Tuntuupas mukavalta löytää samanhenkinen porukka.

Ihan koko kunniaa en tohdi tilkkupeitoista itselleni ottaa. Olen nimittäin organisoinut peittoprojektin ystävien parissa. Projektin idea on se, että osallistujat voivat jättää peittojen kokoamisen ja lankojen päättelyn minulle, jos se ei innosta. Ystäväpiirini neulehullut tarttuivat haasteeseen ja toimittivat minulle uskomattoman määrän tilkkuja, muistaakseni vähän yli 200 kappaletta. Näistä kokosin talven synkkinä iltoina kymmenen tilkkupeittoa. Neljä peittoa saapui valmiiksi koottuina, ja itse neuloin alusta asti vain kymmenen peittoa. Nyt tekeillä on siis kolme erilaista tilkkupeittoa, mutta niiden valmistumistahti on melkoisen paljon hitaampi kuin aiemmin.

Olen toipuessani nimittäin vähitellen uskaltautunut neulomaan muutakin kuin tilkkuja. Masennuksen rankimmassa vaiheessa neuleohjeiden lukeminenkin tuntui ihan liian vaikealta. Siksi oli luontevaa tehtailla tilkku toisensa jälkeen; niitä vääntäessä ei paljon ohjeita tarvitse lukea. Nyt kun pää alkaa toimia jo vähän paremmin, olen vähitellen innostunut selailemaan neulelehtiä ja -kirjoja. Paluu neulemallien maailmaan on ollut helpointa aloittaa pikkuruisista vauvaneuleista.

Tossuja rivissä
Lanka: Gjestal Baby Ull
Puikot: 3
Ohje: Erika Knight, Simple Knits for Cherished Babies

Näihin pikkuruisiin tossuihin löysin ohjeen tästä kirjasta, joka tarttui mukaani Akateemisen alesta. Tossuja syntyi yhteensä kolmet, ja tämän jälkeen neuloin pienen kypärämyssyn. Seuraavaksi innostuin pikkuruisesta palmikkoneuleesta. Takakappale on nyt puolessavälissä. Näiden neuleiden kuvat ilmestyvät blogiin vasta niiden lahjoittamisen jälkeen, sillä epäilen vauvan äidin käyvän täällä vakoilemassa. (Hihii!)

Bootees, boooo-teeees

Thank you all for your kind words. I felt like coming home when I read them.

I'm afraid I fooled you a bit when I said I had knitted 25 blankets. The fact is that I have organised a blanket project among my friends. The idea is that they can leave the boring part of the project to me. That means sewing up, as you might have guessed. Well, my friends went wild, and I ended up receiving over 200 squares. During the cold and dark winter nights, I sewed up 10 blankets. 4 blankets were already sewed up when delivered. Me, myself and I - we knitted 11 blankets. At the moment, I have 3 unfinished blankies waiting.

I guess my therapy is working. It really feels that my head is starting to work a bit better: I have found myself interested in knitting something else besides squares. Knitting patterns don't seem to be written in some totally strange language anymore. I have decided to take things slowly and start with tiny little baby knits.

Bootees, boooo-teeees
Yarn: Gjestal Baby Ull
Needles: 3
Erika Knight: Simple Knits for Cherished Babies

The bootee pattern is from this book which I just had to buy at a book sale. The pattern was so easy that I knitted three pairs. After that I knitted two little baby bonnets, and now I have fallen in love with a pattern for a little aran sweater. My friend is going to have a baby in September. I guess the baby will get quite a lot of knitted gifts...

Tervetuloa tilkkupeittojen maailmaan

2005-02-10T23:35:00.000+02:00

Tilkkupeitot poseeraavat yhteiskuvassa

Kahdeksan vuotta sitten isosisko tartutti minuun neulehulluuden. Siksipä onkin varsin luontevaa seurata samaisen siskon jalanjäljissä neuleblogien maailmaan.

Olen 29-vuotias intohimoinen neuloja. Neuleurani alkoi oikeastaan jo ala-asteiässä. Tein valtavan kokoisia ja elämää kirjavampia pannulappuja, roppakaupalla villasukkia ja taisin vääntää muutaman kaulahuivinkin. Varsinaisen neulekärpäsen pureman sain kahdeksan vuotta sitten. Seurasin vierestä, miten sisko loihti toinen toistaan tyylikkäämpiä neuleita, ja innostuin kokeilemaan neulomista uudelleen. Seurasi monta mielenkiintoista katastrofiyritystä, muun muassa siniharmaa kirjoneuletakki (jonka langat päätyivät villasukiksi), oksennuksenvihreä lyhythihainen pusero (mitä oikein ajattelin?) ja kirjavista virkatuista pyörylöistä koottu reikäpusero (ajattelinko yhtään mitään?).

Vähitellen löysin oman tyylini ja pakottauduin viimeistelemään neuleet niin huolellisesti, ettei jokaista luomusta enää tarvinnut purkaa. Minusta on tullut aika konservatiivinen neuloja. Pidän tavallisista peruslangoista ja perinteisistä malleista. Aina välillä intoudun ostamaan erikoisempia lankoja ja kokeilemaan ihan uudenlaisia malleja, mutta loppujen lopuksi puran kaikki viritelmät, lahjoitan langat siskolle ja päädyn ostamaan lisää Seitsemää veljestä. Eniten innostun kaarrokeneuleista, joita olenkin tehtaillut itselleni ja perheelleni melkoiset määrät. Myös erilaiset palmikkoneuleet sykähdyttävät. Mitä monimutkaisempi palmikkomalli, sen parempi.

Puolitoista vuotta sitten sairastuin masennukseen. Sen myötä neulomisinnostus vain kasvoi, sillä puikkojen kilinä osoittautui erinomaiseksi terapiakeinoksi. Hylkäsin villapaidat ja jopa villasukat, sillä kaikki mallit tuntuivat liian monimutkaisilta. Ryhdyin neulomaan tilkkuja Vaaka ry:n lahjoituspeittoja varten. Tällä hetkellä peittoja on yhteensä 25, ja projekti jatkuu yhä.

Welcome to the world of knitted squares

My blankets in all their glory

Eight years ago my big sister infected me with a disease called knitting mania. Now she has a blog. Therefore it's only natural that I get one of my own.

About me: I'm 29 years old and I knit. And knit. And knit. Passionately. I was around 9 years old when I first became acquainted with yarn and needles. I knitted potholders larger and more colourful than life. Pairs and pairs of socks, and a couple of scarves, too, I think. The serious knitting mania hit me eight years ago. I was green with envy when my sister showed me all the glorious and stylish things she had knitted, and I thought: "Why shouldn't I give it a try!" A period of knitting disasters ensued: A Faire Isle-style cardican (Too complicated, doomed to be a failure), a sweater green as a dog's vomit (What was I thinking?) and a sweater made of colourful crocheted circles (Did I have any brain activity at all?)

Time went by, and I started to gain some knitting sense. I forced myself to finish all my projects with care, so that I didn't need to unravel every single thing I had knitted. Surprisingly, I found myself to be quite conservative, when it came to yarn and patterns. Every now and then I suffer from some kind of temporary mental disorder and end up buying some stange, fuzzy yarn. After knitting and unraveling I come to my senses, forget all my fuzzy experiments and buy a ball or two of Finnish yarn called Seitsemän veljestä, the perfect choice for a conservative knitter like me. I love knitting patterned yoke sweaters, and every good old aran pattern fills my heart with joy (the more complex the pattern, the better).

About 18 months ago I was diagnosed with depression. For a while everything was ok-ish, but eventually I ended up losing my job because of the illness. After that, my condition became quite severe. Along came medication and psychotherapy. And more knitting. When life got very difficult and my depression worsened, knitting was about the only thing I could do. It was too complicated for me to even think about knitting sweaters or socks. So, I started knitting squares. For a while it was the only thing that kept me going. Life is a bit better now, but I still find knitting squares very therapeutic. My plan is to donate all the blankets to a Finnish charitable organization called Vaaka ry. I have 25 blankets waiting, and no end in sight.