Thursday, January 19, 2006

The Friendship Blanket

Our Friendship Blanket is ready. It's beautiful, don't you think!



Click this to see a bigger picture. The blanket is made of 56 squares. I made 34 of them. One with my nickname on it and the other 33 for my friends who can't knit. This big and beautiful blanket is one of our charity blankets. Actually, it's the 81st blanket I've made for charity. Some day it will provide someone less fortunate with warmth and security. What a lovely thought!

9 Comments:

At 2:42 pm , Anonymous Anonymous said...

Ihanan värikäs peitto taas! En ole tainnut ennen kommentoida, mutta olen käynyt monesti ihailemassa peittojasi, ja osittain niiden ansiosta innostuin itsekin "tilkkuilemaan", tosin en kyllä pysty läheskään tuollaisiin määriin mitä sinä :-)
Autat siis paitsi tekemällä itse peittoja, myös innostamalla muitakin tekemään tilkkuja ja peittoja Vaakalle.

 
At 3:38 pm , Anonymous Anonymous said...

That was a very nice blanket!!

 
At 10:30 am , Blogger Mary deB said...

That's beautiful! What a great idea.

 
At 7:42 am , Blogger Susanna said...

Tottakai mä muistan sut, miten voisinkaan unohtaa! Mulla on ikävä sun valtakuntaa... Kiva kun kävit moikkailemassa blogissa!

 
At 8:24 pm , Anonymous Anonymous said...

Peitto on ihana! Tosi kaunis.

 
At 4:32 am , Anonymous Anonymous said...

Wow wow wow. Another stunning beauty full of heart. xoxo Kay

 
At 1:12 pm , Blogger Unknown said...

:) Kiva törmätä toiseen joka tekee hyvätekeväisyyteen tilkkupeittoja. Tai no, tekeehän niitä moni, moniko niistä puhuu blogissaan on eri...

Kivan näköisiä peittoja ja mikä tärkeintä, lämmittäviä.

 
At 5:25 pm , Blogger Siniset Silmukat said...

Ihana peitto!

 
At 12:00 am , Blogger Kaisakaisa said...

Hei,
kivaa lukea blogiasi. Minäkin olen masennusta sairastava kutoja. Väsähdin syksyllä oikein kunnolla muutaman vaihtelevan vuoden jälkeen ja onneksi olen saanut masennukseeni hoitoa marraskuusta lähtien. Joulu- ja tammikuu ovat kuluneet asioita kelaillessa, nukkuessa ja kutoessa. Olen näiden kahden kuukauden aikana kutonut enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Kutominen tosiaan on terapeuttista. On palkitsevaa saada edes jotain valmiiksi kun muuten ei jaksa oikein mitään. Lääkkeet alkavat olla kohdallaan ja olen pakon edessä hidastanut tahtia ja suunnitellut elämääni uudelleen. Nyt alkaa taas näyttää hiukan valoisammalta. Innostun taas asioista ja aloitinpa oman neulebloginkin eilen:) Tiedän kyllä että edessä on kivinen tie, mutta eiköhän tässä pärjäillä. Voimia sinulle!

 

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home