Friday, February 11, 2005

Tossuja rivissä

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! Tuntuupas mukavalta löytää samanhenkinen porukka.

Ihan koko kunniaa en tohdi tilkkupeitoista itselleni ottaa. Olen nimittäin organisoinut peittoprojektin ystävien parissa. Projektin idea on se, että osallistujat voivat jättää peittojen kokoamisen ja lankojen päättelyn minulle, jos se ei innosta. Ystäväpiirini neulehullut tarttuivat haasteeseen ja toimittivat minulle uskomattoman määrän tilkkuja, muistaakseni vähän yli 200 kappaletta. Näistä kokosin talven synkkinä iltoina kymmenen tilkkupeittoa. Neljä peittoa saapui valmiiksi koottuina, ja itse neuloin alusta asti vain kymmenen peittoa. Nyt tekeillä on siis kolme erilaista tilkkupeittoa, mutta niiden valmistumistahti on melkoisen paljon hitaampi kuin aiemmin.

Olen toipuessani nimittäin vähitellen uskaltautunut neulomaan muutakin kuin tilkkuja. Masennuksen rankimmassa vaiheessa neuleohjeiden lukeminenkin tuntui ihan liian vaikealta. Siksi oli luontevaa tehtailla tilkku toisensa jälkeen; niitä vääntäessä ei paljon ohjeita tarvitse lukea. Nyt kun pää alkaa toimia jo vähän paremmin, olen vähitellen innostunut selailemaan neulelehtiä ja -kirjoja. Paluu neulemallien maailmaan on ollut helpointa aloittaa pikkuruisista vauvaneuleista.


Tossuja rivissä
Lanka: Gjestal Baby Ull
Puikot: 3
Ohje: Erika Knight, Simple Knits for Cherished Babies


Näihin pikkuruisiin tossuihin löysin ohjeen tästä kirjasta, joka tarttui mukaani Akateemisen alesta. Tossuja syntyi yhteensä kolmet, ja tämän jälkeen neuloin pienen kypärämyssyn. Seuraavaksi innostuin pikkuruisesta palmikkoneuleesta. Takakappale on nyt puolessavälissä. Näiden neuleiden kuvat ilmestyvät blogiin vasta niiden lahjoittamisen jälkeen, sillä epäilen vauvan äidin käyvän täällä vakoilemassa. (Hihii!)

Bootees, boooo-teeees

Thank you all for your kind words. I felt like coming home when I read them.

I'm afraid I fooled you a bit when I said I had knitted 25 blankets. The fact is that I have organised a blanket project among my friends. The idea is that they can leave the boring part of the project to me. That means sewing up, as you might have guessed. Well, my friends went wild, and I ended up receiving over 200 squares. During the cold and dark winter nights, I sewed up 10 blankets. 4 blankets were already sewed up when delivered. Me, myself and I - we knitted 11 blankets. At the moment, I have 3 unfinished blankies waiting.

I guess my therapy is working. It really feels that my head is starting to work a bit better: I have found myself interested in knitting something else besides squares. Knitting patterns don't seem to be written in some totally strange language anymore. I have decided to take things slowly and start with tiny little baby knits.


Bootees, boooo-teeees
Yarn: Gjestal Baby Ull
Needles: 3
Erika Knight: Simple Knits for Cherished Babies


The bootee pattern is from this book which I just had to buy at a book sale. The pattern was so easy that I knitted three pairs. After that I knitted two little baby bonnets, and now I have fallen in love with a pattern for a little aran sweater. My friend is going to have a baby in September. I guess the baby will get quite a lot of knitted gifts...

6 Comments:

At 8:46 pm , Blogger lellediova said...

INANIA, INANIA, INANIA!!!
Mistäs langasta tossut väsäsit?
Ja nyt mä lähden lukemaan tuota kirjaa, ai että on hyvännäköiset tossut. *huoh*

 
At 8:49 pm , Blogger Susanna said...

kas kas, monella tuntuu olevan kyseisen kirjan neuleita puikoilla :) Todella kauniita nuo sinun tekemät tossut!

Itse teen ensimmäistä tossupariani Sivilla-villasilkkilangasta. Ihanan helppoa! Kun ehtis vaan neuloa, mimma on taas sitä mieltä että vain äitin sylissä on hyvä :/

 
At 9:40 pm , Blogger Terhi said...

Tossut ovat kyllä niin söpöt että huokailututtaa ihan. Oioi. :-)

 
At 10:11 pm , Blogger Nimuel said...

Voi miten kauniita tossuja!! mieletön määrä on myös peittoja.

Minä tunnen suurta hengenheimolaisuutta sinua kohtaan, vaikkemme tunne, sillä minäkin sairastan masennusta ja olen myös havainnut miten rauhoittavaa ja terapeuttista neulominen on. Rauhoittavia lääkkeitä menee paljon vähemmän jos pystyy neulomaan. Joskus ei pysty neulomaan kuin kaulaliinaa. Kaikki muu tuntuu liian monimutkaiselta. Toisinaan minuakin viehettävät juuri nuo palmikkohässäkät, tosin mä oon neulonu aktiivisesti vasta puolisen vuotta.

Ihanaa saada sinut mukaan neuleblogeilemaan!

 
At 11:22 pm , Blogger Kristel said...

Oijoi, kohtahan tuo kirja on pakko ostaa kun sitä kaikki mainostavat. :)

Niin, ja meitä masennuspotilaita on neulojissa monta, näemmä... Itse olen onneksi kevyellä lääkityksellä hyvässä kunnossa, kun ilmeisesti ongelma on lähinnä aivokemioissa. Lapsena ja teini-ikäisenä oli kovasti kurjempaa kuin nyt melkein kolmekymppisenä, kun ongelma on tunnistettu ja on toimivat lääkkeet.

 
At 2:59 pm , Blogger Anna said...

Kiitos kommenteista! :)

Lisäsin tiedon langasta kuvan alle. Silkkilankaa ei varastosta löytynyt, joten ajattelin, että ihanan ohut ja pehmeä merinovillalanka kelpaa yhtä hyvin.

 

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home