Karmaisevat kämmit

Tukiasema.netissä on hyvä tietopaketti masennuksesta. Se luettelee useita eri masennuksen oireita, ja erityisesti tämä on viime vuosien aikana tullut minulle tutuksi: tuntuu, että pienetkin asiat vaativat äärimmäisiä ponnistuksia. Vaikeina päivinä on suorastaan mahdotonta nousta sängystä ylös, suihkussa käymisestä ja syömisestä puhumattakaan. Depression jäytäessä yksinkertaisten asioiden hankaluus vaikuttaa myös neulomiseen. Vaikka jaksaisinkin neuloa, pienetkin vastoinkäymiset suistavat melkoiseen ahdistuskierteeseen. Siksi joistakin projekteista tulee ikuisuusprojekteja.


Miehen kuoppaneule

Aloitin tämän kuoppaneuleen monta vuotta sitten. Sain sen melkein valmiiksi, kunnes sitten tapahtui karmaiseva kämmi.


Karmaiseva kämmi

Toisen hihan lähestukoon viimeisestä kerroksesta lähti kolme silmukkaa karkuun. Muistan vieläkin, miten istuin sohvalla neule sylissäni ja itkin tilanteen mahdottomuutta. Lopulta ongelma muuttui päässäni niin ylivoimaiseksi, että tungin kuoppaneuleen kappaleet laatikkoon ja unohdin koko projektin. Siellä se raukka on nyt odottanut viimeistelijäänsä monen monituista vuotta. Nyt kun elämä sujuu taas vähän paremmin, voisinkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja riuhtaista kuoppiksen valmiiksi. Saisin ainakin ajatukseni pois eräästä toisesta karmaisevasta kämmistä. Nimittäin tästä.


Palmikkoneule

Tästä piti tulla palmikkoneule ystävän vauvalle. Mutta kuinkas sitten kävikään?


Vieläkin karmaisevampi kämmi

Neuloin eilen illalla niin ajatuksissani, etten huomannut, miten siirsin silmukat yhdessä kohdassa neuleen eteen enkä taakse, kuten olisi pitänyt. Niinpä toiseen palmikkoon tuli hermostuttava lenksu, kammottava virhe ja karmaiseva kämmi. ARGH! Tätä tekelettä odottaa nyt purkutuomio, mutta en millään viitsisi ryhtyä siihen hommaan. Vihaan purkamista! GRR!

Fatal errors

Depression makes everything complicated. It feels impossible to perform even the most simple tasks. To get out of bed - impossible. To shower? To eat? Impossible. Depression affects knitting the same way. If you have enough energy to knit, every little error becomes fatal. They make you feel like a total loser. That's why some projects take forever to finish.


Grey sweater for my husband

I started knitting this sweater years ago. It was almost finished when a disaster struck.


Fatal, disasterous error

I dropped three stitches. As they ran wild, I started to cry. I can still remember the deep hopelessness that filled me. I sat on our couch and cried. The situation started to feel more desperate every minute. Finally, I ended up hiding the monster somewhere. Maybe it's time to finish the sweater. At least it would get my mind off another disasterous error. I'm talking about this.


Aran Sweater

This was supposed to be a beautiful Aran sweater for my friends baby. Look what happened!


A even more disasterous error

I don't know where my mind was. Not in the pattern, that's for sure. It seems that I slipped the stitches to front, not to back as I was supposed to. A fatal error, a disaster! I have two choices: 1) To unravel. (I hate unraveling.) 2) To find a hiding place for this monster. Just guess which one I'll choose.