Elämää ja peittoja

Koska viimeksi olen käynyt kurkistamassa blogiani? En edes muista! Kevät (melkein kesä) on tullut, ja elämä on ihanaa! Ei ahdista, ei viiraa, ei kiristä pipoa. Aikaa blogille ei tunnu riittävän juuri yhtään. Harvoin ehdin puikkoihinkaan tarttua. Jotain sentään olen saanut aikaiseksi.

Muistatteko vielä supermegatilkun? Nolottaa kertoa, mutta pakko kai se on: kyllästyin siihen totaalisesti. Päättelin ja neuloin reunat Novitan Isoveljestä. Tässä lopputulos.


Peitto nro 51

Seuraavaksi tein aivottoman peiton (vrt. peitto nro 49). Näitä on sitten mukava tehdä! Vinotilkut syntyvät sen kummemmin suunnittelematta ja ajattelematta. Samalla voi katsella televisiosta laatuohjelmia, joita kesän ohjelmisto tarjoaakin pilvin pimein. Suosikkini on ehdottomasti Melrose Placen uusinnat! Voiko parempaa aivokuollutta ohjelmaa ollakaan? Vastaan itse: ei.


Peitto nro 52

Jokin aika sitten tein päätöksen. En aio enää neuloa mitään muita kuin peittoja. En ainakaan vähään aikaan. Tajusin, etten itse tarvitse enää yhtään villapaitaa, eikä kyllä tarvitse mieskään. Ja vaikka jotain kivaa neuletta tekisikin mieli, maailmasta löytyy aina joku, joka tarvitsee käsitehdyn neuleen tuottamaa lämpöä ja turvallisuutta enemmän kuin minä. Ja ennen kuin alan kuulostaa ihan liian omahyväiseltä, kerron myös päätöksen tärkeimmän syyn. Olen laiskistunut niin paljon, etten viitsi tehdä enää mitään muuta kuin tilkkuja.

Easy living - and knitting

Oh My God! I can't remember the last time I visited my own blog. Life has been too sweet. There hasn't been any time for blogging lately. There is no sign of depression. It'll be back, I'm sure. But in the meantime, I'm enjoying the summer, the sun, the simple pleasures of life. Knitting, too.

Do you still remember the mega square? Please say you don't. Ok. All right. I guess I have to tell you the truth. I got sick of it. But not sick enough to unravel. Here's the result. I used a thick, bulky yarn for the border. Just to get it finished quickly.


Blanket number 51

Next up, another brainless blanket. (Brainless? Check blanket number 49, if you can't remember.) I switch on the tv and start knitting bias squares. It's almost like meditation. Some kind of combination of total relaxation and automation. The sillier the program, the better.


Blanket number 52

I've made a decision. I'm going to knit blankets for the rest of my life. Blankets and only blankets. I don't need any more sweaters or socks, and neither does my husband. There is an endless amount of children who need warm blankets more than I need sweaters. That's why. And before I start to sound too self-righteous for my own good, I tell you the truth. I've become too lazy to knit anything else but squares.