Tuesday, March 14, 2006

The Thank God It's Over Blanket

This is blanket number 88. It's called the Thank God It's Over Blanket. Why? Let me tell you. About 1½ years ago I lost my job. My depression (from which I had suffered for about a year at that point) got so serious that I had to take a sick leave for 3 weeks. This was too much for my employer. They called me while I was still on my sick leave and told me that there's no need for me to come back. I was fired. What a shock it was! Needless to say, my depression got worse, and I ended up in a deep dark hole of depression. I was unable to do anything. I had trouble sleeping. I suffered from anxiety. I was afraid of going out and meeting people, even my friends. The only thing I could do, the only thing that made me feel ok was knitting. Hence, blankets.

I had mental problems, but I was not crazy. Not crazy enough to accept the fact that I was fired because of my sick leave. It was brutal, but most of all, it was illegal. Somehow I found the strenght to contact my union lawyer, and she recommended sueing. So I sued them. And now, after 1½ years, it's over. In my favour. I can't find any words to describe how happy and relieved I am. I felt like my life was taken hostage, and now I got it back. Thank God it's over! And here is the Thank God It's Over Blanket. I knit some of the squares before the trial, depressed and scared, and some of them I made after it, relieved and happy. You can guess which ones are made before and which ones after.



And by the way, I'm ok now. My sick leave ended last June, and I don't need therapy or medication any more. I'm ok and happy. But I will still keep knitting blankets, of course.

19 Comments:

At 4:27 pm , Anonymous murmelinda said...

Onneksi olkoon!

 
At 5:03 pm , Blogger Meri said...

Hienoa ! Ihanaa että pidit puolesi !

 
At 8:52 pm , Blogger uhoava gnu said...

Hieno juttu!
Ja peitostakin tuli hieno, tarinan kanssa :)

 
At 12:47 am , Blogger kelli ann said...

that's great-- what a relief your outcome was positive. i remember reading a post about your depression this past year & feeling *concern* for you (which led me to reflect on how one's story can be affected by someone they don't know...) and started knitting an 'insomnia blanket' myself ;-) i'm sure i'll continue to be inspired by your story!

 
At 8:37 am , Blogger Siniset Silmukat said...

Hienoa! Hieno peitto! Näihin peittoihin jää koukkuun, äitinikin on neulonut jo neljä peittoa valmiiksi. Hän käytti ensin kaikki marinoituneet jämälangat varastoistaan ja nyt hän tekeee lankalöytöjä näihin peittoihin kierrätyskeskuksesta tai kirppareilta. :0)

 
At 10:10 am , Blogger DistantKnitter said...

Way to go! Onneksi olkoon, hyvä, että pidit puolesi, vaikka raskasta se tosiaan on!

 
At 11:34 pm , Anonymous miiku said...

onnea, hienoa että jaksoit käydä tuon prosessin läpi! ei varmaan todellakaan helppoa, mutta pitää vain jaksaa uskoa että oikeus voittaa lopulta.

 
At 2:48 pm , Blogger Mary deB said...

I'm glad to hear it worked out for you, and the blanket is beautiful!

 
At 4:25 am , Anonymous Kay said...

Hurrah!!!!

All the squares are great. xox Kay

 
At 1:22 pm , Anonymous Anonymous said...

Hienoa, että jaksoit pitää puolesi, ja kiva kuulla että masennus on helpottanut. Mukavaa, että silti jaksat tehdä peittoja, ne varmasti menevät tarpeeseen ja me lukijat saamme niitä ihailla!

-Maria

 
At 3:04 pm , Blogger KirsiÄr said...

Todella hieno tarina. Voin vain kuvitella, kuinka rankka kokemus oikeusprosessi on sairauden silmässä ollut. Hienoa, että puolustit oikeuksiasi.

 
At 1:12 am , Anonymous Lotta said...

Masennus on jo itsessään rankka kokemus, saati että joutuu noin röyhkeästi hyväksikäytetyksi juuri silloin kun eniten kaipaisi tukea. Voimia tuleviin vuosiin, on aina ihana kuulla ihmisistä jotka ovat masennuksen voittaneet - minulla se vielä edessäpäin.

 
At 9:43 pm , Blogger Omppu said...

Onnittelut! Hienoa, että oikeus voitti.

Olen aina joskus käynyt lukemassa blogiasi ja ihastellut upeita tilkkupeittojasi - ne ovat kauniita!

 
At 4:06 pm , Anonymous Ann said...

What a wonderful post, filled with such great news. I have thought of you often ever since I read your blog for the first time, and hoped you would find peace. This is so great! x0x0x0x0x0x00x0

 
At 9:12 pm , Anonymous Cristina said...

I'm glad we'll keep seeing more of your amazing work and gladder still that you're feeling well and that you won your lawsuit.

 
At 10:18 pm , Anonymous Anonymous said...

Hei muru!

Kävin täällä ihastelemassa stooria ja peittoa. Edelleen liikuttava peitto. Ja tarina, naturellement!

/Sanni

 
At 2:04 am , Blogger Ketutar said...

Monet työnantajat laskevat sen mukaan, että loppuunpalanut, masentunut ja ahdistunut työntekijä ei jaksa haastaa... I'm impressed.
Congratulations, myös siksi, että olet päässyt ulos masennuksen ja ahdistuksen kierteestä.
Sen kunniaksi lasi shamppankaljaa :-) Elämälle, kesälle ja valolle!

 
At 8:31 am , Blogger Knitting Painter Woman said...

Awesome. I love the blankets... am glad you fought the clouds of depression back. I hope there was a happy "settlement" to your lawsuit. Cash cannot fix everything, but it rarely hurts, either.
PS: I am glad you read and write English because the Finnish on the blog looks beyond mysterious to me. :-)

 
At 8:52 am , Anonymous heidi said...

Onnea, Tilkkusisko!

Onnea, onnea, onnea ja paljon voimia sinulle. Olin ällistynyt, kun luin kirjoituksesi: voiko tässä maassa todella olla noin röyhkeätä toimintaa? Ilmeisesti. Olen hyvin tyytyväinen, että haastoit työnantajassi, enkä pelkästään sinun vuoksesi, vaan oikeuden vuoksi. Olen itsekin joutunut ottamaan lyhyehkön sairasloman masennuksen/uupumuksen vuoksi, enkä todellakaan voinut kuvitella, että työsuhteelleni olisi siinä käynyt mitenkään. Silti minulle jäi epämääräisesti "syyllinen" olo, ikään kuin olisi ollut suotavampaa olla töistä pois esimerkiksi katkenneen jalan tai muun konkreettisemman sairauden vuoksi, ja teen edelleen töitä, jotta voisin karistaa tuon tunteen.

Minulle kävi onnellisesti: Masennus katosi puoli vuotta siteen kuin taikaiskusta oivallettuani jotain elintärkeää itsekunnioituksesta, enkä usko sen enää palaavan. Kaikilla tuskin on näin nopeita jäähyväisiä masennuksen kanssa, ja yleensä se vaatiikin kai pidemmän prosessin. Siksi toivotankin sinulle paljon jaksamista. Jos paha olo tulee, muista: Kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä olentoja. Itsellesi olet kuitenkin kaikkein tärkein, joten tee vain sellaisia asioita, jotka ovat sinulle hyväksi. Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi tasavertaisena ihmisenä kaikkien muiden kanssa ja itsellesi kaikkein rakkaimpana olentona.

 

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home