Lankapuritaanin tunnustuksia

Olen käynyt ahkerasti vakoilemassa lankahamstereiden puuhia. Vastaan on tullut uskomattomia lankaparatiiseja. Itse en aio lankadieettiin osallistua, sillä olen ...nyt seuraa nolo tunnustus... lankapuritaani. En hamstraa, en ostele, en tilaa netistä, en shoppaile. Pidän lankavarastoni aina mahdollisimman vähäisenä ja yksinkertaisena. Jos hairahdun ostamaan jotain älytöntä, lahjoitan langat ennen pitkää siskolleni, jota tämä järjestely ei mitä ilmeisimmin haittaa yhtään. Mitä lankapuritaanin varasto sitten sisältää?


Tilkkulankaa, tilkkulankaa!

Varaston tärkein osa on suuri laatikollinen 7 veljestä. Nämä kerät on varattu Vaaka ry:n tilkkupeittoprojektia varten. Osan langoista olen ostanut itse, mutta suurimman osan olen saanut lahjoituksina ystäviltäni. He ovat halunneet osallistua sekä projektiin (vaikka eivät osaa itse neuloa) että minun masennukseni hoitoon (sillä neulominen on terapeuttista). Lankavaraston tämä osa hupenee hitaasti mutta varmasti.


Rakkaat jämälangat

Kahteen pieneen laatikkoon olen sullonut kaikki langanpätkät ja pikkuruiset kerät. Nämä jämälangat ovat suuri rakkauteni. Kun on oikein huono päivä, kaivan jämälankalaatikot esille ja neulon oikein kirjavia tilkkuja. Sen jälkeen on aina vähän parempi olo.


Hoo-o jos minä olen musta...

Mustaa 7 veljestä pitää aina olla kunnon laatikollinen ihan vain siltä varalta, että tekee mieli aloittaa jokin uusi kiva villapaita. Musta on sekä minun että mieheni lempiväri. Yllätys yllätys!


Hylkiölangat

Nallea, Woolia, Floricaa, Sisua ja Baby Ullia. Muinaisista projekteista yli jääneet langat pönöttävät sotilaallisessa järjestyksessä ja odottavat, että keksisin niitä varten jonkin ihan uuden projektin. Jos kyllästyn katselemaan tätä rivistöä, se päätyy tilkuiksi.


Murheenkryyni

Tämä kasa on varsinainen murheenkryyni. Hairahduin joskus muutama vuosi sitten ostamaan Silakkamarkkinoilta Stentorpin ruskeaa villalankaa. Aion tehdä siitä maailman ihanimman palmikkoneuleen, mutta into kuihtui ja langat unohtuivat laatikon pohjalle. Siellä ne ovat edelleenkin. Mahtaisikohan niille löytyä uusi omistaja neulebloggaajien joukosta? Kiinnostaako ketään tällainen lahjoitus? :)

Confessions of a Puritan

I spy on the Lankahamsterit group every now and then. Almost all other knitters have their homes filled with beautiful and exotic yarn. I won't participate in this yarn diet, though. Why? Well, and this is a bit embarrassing... When it comes to yarn, I am a puritan. My stash is so teeny-weeny that I can hardly be called a knitter. Whenever I buy something a bit different, I end up giving the yarn to my sister (who doesn't mind, I might add). Let me show you what my stash looks like.


For squares, my darling squares

One huge box is filled with yarn for my squares. Some of the balls I've bought myself, but most of them are donations. Believe it or not, some of my friends don't know how to knit. (!) In spite of this huge shortcoming, they wanted to take part in the blanket project. So they bought me yarn. Lots of it. The beautiful thing here is that they also have taken part in my healing. (More yarn = more knitting = me feel better. You know.)


My lovely little leftovers

I have two little boxes filled with left over yarn. Even the most difficult days get a bit better when I knit colourful squares with these.


Beautiful in black

Black is my favourite colour. And my husband's, too. That's why I have a box full of black yarn. You never know when you are hit with an irresistible desire to start knitting another black sweater.


The outcasts

I really don't know what to do with these. These are leftovers from ancient projects. I feel I should come up with a decent plan for these. If I don't, I'll just knit more squares.


The bloody nuisance

This is one bloody nuisance. A few years ago, I bought this and planned to knit a beautiful Aran sweater. Somehow I got bored with the idea and ended up hating the yarn. Could someone please give it a new home? Please?