Traumaa ja terapiaa kertarysäyksellä

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin alkaa kirjoittaa blogiani myös englanniksi. Päätös on samanaikaisesti sekä traumaattinen että terapeuttinen. Olen kieli-ihminen henkeen ja vereen, ja ennen kuin menetin työpaikkani, toimin kääntäjänä. Rakastin työtäni, ja sen menettäminen tekee vieläkin kipeää. Sairauteni myötä työkielestäni englannista on tullut minulle vaikea, lähes mahdoton asia. Depressio tuntui tyhjentävän aivoistani kokonaan sen osan, joka suhtautui englannin kieleen intohimoisesti. Pitkän aikaa uskoin, että olen menettänyt lopullisesti kaiken kielitaitoni, mutta eilen päätin kokeilla, taipuisivatko ajatukset sittenkin myös englanniksi. Aloin kääntää ensimmäisiä blogiviestejäni. Yllätyin iloisesti huomatessani, ettei se ollutkaan vaikeaa. Itse asiassa nautin siitä täysin siemauksin. On varsin terapeuttista huomata, etten ole vielä ihan kokonaan menettänyt kosketustani englannin kieleen. Blogin kirjoittaminen englanniksi on kuitenkin samalla myös traumaattista. Jokainen viesti palauttaa mieleen sen, että ennen tein tätä työkseni. Ennen minulla oli mahdollisuus siihen, ja ennen pystyin siihen. Vaatii melkoista tahdonvoimaa rauhoittaa ahdistuva mieli ja pakottautua ajattelemaan, että työnteon aika on myöhemmin. Nyt on aika vain olla, parantua ja neuloa tilkkuja. Mistä tulikin mieleeni: Arvatkaapa, mikä on vielä pahempaa kuin mökkihöperyys? No tietysti mökkihöperyys toiseen potenssiin!


Mökkihöperyyden seuraava aste

Olen niin näiden log cabin -tilkkujen lumoissa, että olen tyystin hylännyt kaikki muut projektini. Kuten kuvasta näkyy, teen samanaikaisesti isoja ja pikkuisia mökkitilkkuja. Neuloessani suunnittelen, mitä teen seuraavaksi, ja tulen varmasti muuttamaan suunnitelmiani vielä monen monituista kertaa, ennen kuin tämä peitto on valmis. Se tässä onkin parasta, vapaus tehdä ihan mitä huvittaa. Minunkaltaiselleni omien sisäisten sääntöjen ja määräysten kahlitsemalle ihmiselle se on huima kokemus.

Traumatic, therapeutic English

Welcome to my blog, my English speaking friends! I have two words for you: Log and Cabin. This strange log cabin fever has made me crazy. In a good way, that is. I do know everything about being crazy in a bad way. If you want to know more about that (and my blankets), you can read the first four posts, which have now been translated into English. I'm planning on translating the rest of the posts asap. Log cabinning takes all my time at the moment, so you might have to wait for a while.


Results of my log cabin fever

Writing in English is both traumatic and therapeutic at the same time. You see, I used to work as an English translator. And as you will learn when you read my first posts, I lost my job because of my illness. I quite simply loved my job and it still hurts just to think about it. For a while I thought that I've lost my ability to think and write in English for good. Every time I tried to read something in English or translate simple texts, my mind went blank and I felt like I was drowning in anxiety. That's why I was more than surprised when I noticed that writing my blog in English doesn't make me sad or angry or anxious. Actually, I'm feeling quite good at the moment. Almost cheerful. This might turn out to be more therapeutic than traumatic.