Tuumasta toimeen & hurrikaani

Tuumasta toimeen ja sanoista tekoihin. Kaivoin pienet palmikkosukat esille ja neuloin ne valmiiksi.


Palmikkosukat
Puikot: 3 ja 3,5
Lanka: Novita Wool
Ohje: Novita 2/02, malli 31

Seuraavaksi suunnittelin käyväni sen pienen palmikkoneuleen kimppuun, johon tuli karmaiseva kämmi. Olen nimittäin päättänyt jättää kämmin paikoilleen ikään kuin muistoksi siitä, että perfektionismistakin voi parantua. Mitäs pienistä kämmeistä, kun pusero on joka tapauksessa kaunis ja lämmin, vai mitä.

Loppuun pieni sääkatsaus. Meillä kotona on viikonlopun aikana pyörinyt ympäri kämppää pienimuotoinen hurrikaani. Mitään muuta selitystä en keksi sille, että kodissamme vallitsee aivan järkyttävä sekamelska ja kaaos. Eilen siivottiin, ja tänään olohuoneen lattia näytti tältä.


Kaaos

Hämmentävää? Miten tämä on oikein päässyt tapahtumaan!? :D

Peitto nro 29 & uusia suunnitelmia

Lahjoituspeittorintamalla tapahtuu. Sain eilen illalla valmiiksi peiton nro 29.


29. tilkkupeitto
Puikot: 4
Lanka: Novita 7 veljestä

Tämä riemunkirjava peitto syntyi jämälangoista. Nyt jämälankakokoelma on huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin. Seuraava peitto pitääkin neuloa kokonaisista uusista keristä, jotta saan taas lisää täytettä rakkaaseen jämälankalaatikkooni. Koska olo on taas jonkin verran parempi, tulee seuraavasta peitosta varmasti väritykseltään kirkas ja iloinen.

Olen vähitellen myös ryhtynyt suunnittelemaan tulevia toteutuksia. Ihastuin kovasti tältä sivulta löytyneeseen Matthew-huiviin. Olen pohtinut, neuloisinko sen Floricasta, Woolista vai kenties kaksinkertaisesta Woolista tai Woolin ja Florican yhdistelmästä. Suunnitelmissa on myös malli 10 Novita-lehden numerosta 3/99, tosin villapuseroksi muutettuna. Rakas sisko saa auttaa kauluksen muutoksissa, sillä itseltäni ei tarvittavaa suunnittelu- ja matematiikkapäätä löydy. Tämän mallin toteuttaminen joutuu kuitenkin odottamaan vielä vähän aikaa, sillä se vaatisi yli kilon Isoaveljeä. Sellaista määrää ei varastoistani löydy eikä rahatilannekaan anna nyt niin paljon myöten, että voisin käydä rohmuamassa kilokaupalla uutta lankaa. Värikin on vielä päättämättä. Pidän mustasta ja tummanharmaasta, mutta palmikkoneuleet onnistuvat kyllä paremmin vähän vaaleammista väreistä. Ehkäpä ruskea? Hmm...

28 tilkkupeittoa valmiina

Masennus on tehnyt elämästä taas raskasta. On menossa varsin hankala kausi. Neuleohjeet ovat alkaneet tuntua liian vaikeilta, joten olen palannut tilkkupeittojen pariin. Peittokasan päällimmäisinä komeilee kolme uutta peittoa. Olen ihastunut erityisesti tähän meleerattuun versioon. Sen väritys on jotenkin kuvaavan apea ja lannistunut, ja sitä oli varsin lohdullista neuloa. Viitosen puikot ja kaksinkertainen lanka: tulosta syntyi nopeasti.


28. tilkkupeitto
Puikot: 5
Langat: Novita Wool, Novita Nalle, Novita Florica, Gjestal Baby Ull, Sandnes Sisu sekä epämääräinen läjä nimettömiä lahjoitettuja lankoja

Arkistojen aarteita, osa 2

On tullut aika kurkistaa uudestaan sängyn alla majailevaan neulelaatikkoon. Tänään esittelyyn pääsevät erilaiset palmikkoviritelmät. Jo vuosia sitten aloin haaveilla täydellisestä palmikkoneuleesta. Etsin lehdistä ja kirjoista ohjetta, joka olisi täynnä erilaisia palmikoita ja ristikkokuvioita. Aina välillä vastaan tuli lähes täydellinen malli, mutta mikään löytämistäni ehdokkaista ei tuntunut olevan se palmikkoneule.


Paksut palmikot
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4,5 ja 6
Ohje: Novita 1/00, malli 28

Ihan ensimmäiseksi neuloin tällaisen peruspalmikkoneuleen itselleni. Isoilla puikoilla ja paksulla langalla valmista tuli hetkessä. Valitettavasti viimeistelyvaiheessa sattui sellainen moka, että kaula-aukosta tuli tiukka. Aivan liian tiukka. Siis lähestulkoon hirttosilmukkamaisen tiukka. Siksi olen pitänyt tätä neuletta vain kerran. Minun pitäisi purkaa kaulus ja neuloa se uudelleen, mutta kun ei kerta kaikkiaan huvita.


Sininen palmikkovillatakki
Lanka: Novita Merino
Puikot: 4
Ohje: Kotiliesi 8/01

Ihastuin kovasti tähän Kotilieden malliin, vaikka se ei olekaan yhtään minun tyyliseni. Kuvassa se näytti kuitenkin niin suloiselta, että otin riskin, ostin pussillisen Merinoa ja ryhdyin tuumasta toimeen. Lopputuloksesta tuli ihana. Korvasin alkuperäisen ohjeen vetoketjun napeilla, sillä minun kärsivällisyyteni ei riitä vetoketjun kiinnittämiseen. Nappiratkaisu oli erittäin hyvä, ja tätä villatakkia olen pitänyt todella paljon. Enää se ei kuulu suosikkivaatteisiini siitä yksinkertaisesta syystä, että se on ihan liian pieni. Joko se on kutistunut tai sitten minä olen leventynyt. Valitettavasti veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.


Palmikkosukat

Masennuksen syövereissä en pystynyt neulomaan mitään muuta kuin tilkkuja. Kun masennus alkoi vähitellen helpottaa, lähdin tutustumaan neulemallien maailmaan uudelleen pikkuruisten vauvaneuleiden avulla. Palmikko-orientoituneena ihmisenä ihastuin kovasti näihin pieniin palmikkovartisiin sukkiin. Neuloin neljät sukat peräjälkeen, ja nämä viidennet jäivät kesken. Taisin kyllästyä yhden ja saman mallin tahkoamiseen, mutta epäilemättä nämäkin vielä valmistuvat, kunhan ystäväpiiriin vain saadaan lisää syys- tai talvivauvoja.


Keskeneräinen palmikkoneule

Entä sitten se täydellinen palmikkoneule? Sitä ei ole vieläkään löytynyt, mutta koska kyllästyin etsimiseen, aloitin yllä kuvassa näkyvän palmikkohässäkän. Tämä keskeneräinen projekti oli pitkään unohduksissa, kunnes blogin aloitettuani muistin, että ha-haa, minullahan on jossain melkoinen määrä palmikkoa kassiin sullottuna. Pienen etsiskelyn jälkeen kassi löytyi makuuhuoneen kaapista. Nyt keskeneräinen palmikkoneule odottaa tuolla sohvalla jatkajaansa. Katselen sitä tässä lähipäivät ja mietin, jatkanko vai puranko tilkkulangaksi.

Kuoppaneule valmistui!

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Kuoppaneule on valmis. Loppujen lopuksi sen viimeisteleminen oli ihan pikku juttu. Pari iltaa siihen meni, ja tässä ihanainen mieheni poseeraa kuoppis yllään:


Kuoppaneule
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 ja 4
Ohje: Novita 2/00, malli 62

Kuvittelin, että kuoppaneuleen valmistuminen tuottaisi helpottuneet fiilikset, mutta olin väärässä. Nyt tuntuu lähinnä tyhjältä. Katselen orpona muutamaa keskeneräistä neuletyötäni ja mietin, minkä projektin viimeistelisin seuraavaksi. Eilen illalla yllätin itseni kaivamalla esiin Novita- ja Moda-lehdet. Selailin niitä levottomana, kunnes tajusin etsiväni uutta mallia miehelle toteutettavaksi. Kun yhdestä piinaavasta ikuisuusprojektista pääsee eroon, niin ei kun vain seuraavaa etsimään! :D

Miehelle on varsin hankala löytää sopivaa neulemallia, sillä vaatimukset ovat tiukat. Ehdottomien EI-juttujen (V-kaula-aukko, palmikot) lisäksi on monia lievempiä kieltoja. Loppujen lopuksi päädyn etsimään aina jotain kivaa perusneulemallia, mutta eihän sellaisia ole! Höh! Ei auta muu kuin jatkaa lehtien selailemista.

The monster is ready!

Oh, I'm so happy I could cry! The hidious monster is ready, and it turns out it's not hidious at all. It's wonderful. Finishing it was a piece of cake. Here's my husband (the loveliest man on the planet, by the way) wearing his brand new sweater.


Grey sweater for my husband
Yarn: Novita 7 veljestä
Needles: 3,5 and 4
Novita 2/00, pattern 62

After a while the happiness wore off. The only thing on my mind was: "Well, what's next?" I started reading Novita and Moda magazines, trying to find a new project to start. I guess I can't live without knitting sweaters for my husband.

Finding a good pattern for him is not the easiest thing on earth. There are some ground rules which can't be ignored. A "V" neckline is a definite no-no. So are all Aran and Celtic patterns that I adore. And these are not the only rules. That's why I'm always trying to find a good basic pattern for him, but there aren't any! Sigh!

Lankapuritaanin tunnustuksia

Olen käynyt ahkerasti vakoilemassa lankahamstereiden puuhia. Vastaan on tullut uskomattomia lankaparatiiseja. Itse en aio lankadieettiin osallistua, sillä olen ...nyt seuraa nolo tunnustus... lankapuritaani. En hamstraa, en ostele, en tilaa netistä, en shoppaile. Pidän lankavarastoni aina mahdollisimman vähäisenä ja yksinkertaisena. Jos hairahdun ostamaan jotain älytöntä, lahjoitan langat ennen pitkää siskolleni, jota tämä järjestely ei mitä ilmeisimmin haittaa yhtään. Mitä lankapuritaanin varasto sitten sisältää?


Tilkkulankaa, tilkkulankaa!

Varaston tärkein osa on suuri laatikollinen 7 veljestä. Nämä kerät on varattu Vaaka ry:n tilkkupeittoprojektia varten. Osan langoista olen ostanut itse, mutta suurimman osan olen saanut lahjoituksina ystäviltäni. He ovat halunneet osallistua sekä projektiin (vaikka eivät osaa itse neuloa) että minun masennukseni hoitoon (sillä neulominen on terapeuttista). Lankavaraston tämä osa hupenee hitaasti mutta varmasti.


Rakkaat jämälangat

Kahteen pieneen laatikkoon olen sullonut kaikki langanpätkät ja pikkuruiset kerät. Nämä jämälangat ovat suuri rakkauteni. Kun on oikein huono päivä, kaivan jämälankalaatikot esille ja neulon oikein kirjavia tilkkuja. Sen jälkeen on aina vähän parempi olo.


Hoo-o jos minä olen musta...

Mustaa 7 veljestä pitää aina olla kunnon laatikollinen ihan vain siltä varalta, että tekee mieli aloittaa jokin uusi kiva villapaita. Musta on sekä minun että mieheni lempiväri. Yllätys yllätys!


Hylkiölangat

Nallea, Woolia, Floricaa, Sisua ja Baby Ullia. Muinaisista projekteista yli jääneet langat pönöttävät sotilaallisessa järjestyksessä ja odottavat, että keksisin niitä varten jonkin ihan uuden projektin. Jos kyllästyn katselemaan tätä rivistöä, se päätyy tilkuiksi.


Murheenkryyni

Tämä kasa on varsinainen murheenkryyni. Hairahduin joskus muutama vuosi sitten ostamaan Silakkamarkkinoilta Stentorpin ruskeaa villalankaa. Aion tehdä siitä maailman ihanimman palmikkoneuleen, mutta into kuihtui ja langat unohtuivat laatikon pohjalle. Siellä ne ovat edelleenkin. Mahtaisikohan niille löytyä uusi omistaja neulebloggaajien joukosta? Kiinnostaako ketään tällainen lahjoitus? :)

Confessions of a Puritan

I spy on the Lankahamsterit group every now and then. Almost all other knitters have their homes filled with beautiful and exotic yarn. I won't participate in this yarn diet, though. Why? Well, and this is a bit embarrassing... When it comes to yarn, I am a puritan. My stash is so teeny-weeny that I can hardly be called a knitter. Whenever I buy something a bit different, I end up giving the yarn to my sister (who doesn't mind, I might add). Let me show you what my stash looks like.


For squares, my darling squares

One huge box is filled with yarn for my squares. Some of the balls I've bought myself, but most of them are donations. Believe it or not, some of my friends don't know how to knit. (!) In spite of this huge shortcoming, they wanted to take part in the blanket project. So they bought me yarn. Lots of it. The beautiful thing here is that they also have taken part in my healing. (More yarn = more knitting = me feel better. You know.)


My lovely little leftovers

I have two little boxes filled with left over yarn. Even the most difficult days get a bit better when I knit colourful squares with these.


Beautiful in black

Black is my favourite colour. And my husband's, too. That's why I have a box full of black yarn. You never know when you are hit with an irresistible desire to start knitting another black sweater.


The outcasts

I really don't know what to do with these. These are leftovers from ancient projects. I feel I should come up with a decent plan for these. If I don't, I'll just knit more squares.


The bloody nuisance

This is one bloody nuisance. A few years ago, I bought this and planned to knit a beautiful Aran sweater. Somehow I got bored with the idea and ended up hating the yarn. Could someone please give it a new home? Please?

Karmaisevat kämmit

Tukiasema.netissä on hyvä tietopaketti masennuksesta. Se luettelee useita eri masennuksen oireita, ja erityisesti tämä on viime vuosien aikana tullut minulle tutuksi: tuntuu, että pienetkin asiat vaativat äärimmäisiä ponnistuksia. Vaikeina päivinä on suorastaan mahdotonta nousta sängystä ylös, suihkussa käymisestä ja syömisestä puhumattakaan. Depression jäytäessä yksinkertaisten asioiden hankaluus vaikuttaa myös neulomiseen. Vaikka jaksaisinkin neuloa, pienetkin vastoinkäymiset suistavat melkoiseen ahdistuskierteeseen. Siksi joistakin projekteista tulee ikuisuusprojekteja.


Miehen kuoppaneule

Aloitin tämän kuoppaneuleen monta vuotta sitten. Sain sen melkein valmiiksi, kunnes sitten tapahtui karmaiseva kämmi.


Karmaiseva kämmi

Toisen hihan lähestukoon viimeisestä kerroksesta lähti kolme silmukkaa karkuun. Muistan vieläkin, miten istuin sohvalla neule sylissäni ja itkin tilanteen mahdottomuutta. Lopulta ongelma muuttui päässäni niin ylivoimaiseksi, että tungin kuoppaneuleen kappaleet laatikkoon ja unohdin koko projektin. Siellä se raukka on nyt odottanut viimeistelijäänsä monen monituista vuotta. Nyt kun elämä sujuu taas vähän paremmin, voisinkin tarttua itseäni niskasta kiinni ja riuhtaista kuoppiksen valmiiksi. Saisin ainakin ajatukseni pois eräästä toisesta karmaisevasta kämmistä. Nimittäin tästä.


Palmikkoneule

Tästä piti tulla palmikkoneule ystävän vauvalle. Mutta kuinkas sitten kävikään?


Vieläkin karmaisevampi kämmi

Neuloin eilen illalla niin ajatuksissani, etten huomannut, miten siirsin silmukat yhdessä kohdassa neuleen eteen enkä taakse, kuten olisi pitänyt. Niinpä toiseen palmikkoon tuli hermostuttava lenksu, kammottava virhe ja karmaiseva kämmi. ARGH! Tätä tekelettä odottaa nyt purkutuomio, mutta en millään viitsisi ryhtyä siihen hommaan. Vihaan purkamista! GRR!

Fatal errors

Depression makes everything complicated. It feels impossible to perform even the most simple tasks. To get out of bed - impossible. To shower? To eat? Impossible. Depression affects knitting the same way. If you have enough energy to knit, every little error becomes fatal. They make you feel like a total loser. That's why some projects take forever to finish.


Grey sweater for my husband

I started knitting this sweater years ago. It was almost finished when a disaster struck.


Fatal, disasterous error

I dropped three stitches. As they ran wild, I started to cry. I can still remember the deep hopelessness that filled me. I sat on our couch and cried. The situation started to feel more desperate every minute. Finally, I ended up hiding the monster somewhere. Maybe it's time to finish the sweater. At least it would get my mind off another disasterous error. I'm talking about this.


Aran Sweater

This was supposed to be a beautiful Aran sweater for my friends baby. Look what happened!


A even more disasterous error

I don't know where my mind was. Not in the pattern, that's for sure. It seems that I slipped the stitches to front, not to back as I was supposed to. A fatal error, a disaster! I have two choices: 1) To unravel. (I hate unraveling.) 2) To find a hiding place for this monster. Just guess which one I'll choose.

Arkistojen aarteita, osa 1

Piilossa makuuhuoneemme kätköissä, parisängyn alla, on suuri pahvilaatikko. Se on ääriään myöten täynnä villapaitoja ja -takkeja. Kaivoin arkistoista esille muutaman suosikkineuleeni. Arkistojen aarteiden ensimmäisessä osassa esittelen neljä luomusta kaarrokeaikakaudelta.


Sammaleenvihreä kaarrokeneule
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 5 ja 6
Ohje: Novita 4/97, malli 4

Sammaleenvihreän kaarrokeneuleen ohje löytyi vanhasta Novita-lehdestä. Malli oli suunniteltu Venla-langalle, jota ei enää valmistettu. Vihreä ihanuus valmistui parissa viikossa, mutta kun sain sen ensimmäisen kerran päälleni, en pitänyt siitä yhtään. Värit olivat mielestäni ihan liian haaleat eikä kaulus istunut hyvin. Vasta myöhemmin olen tykästynyt tähän havumetsän väriseen kaarrokeneuleeseen kunnolla.


Harmaa kaarrokeneule
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 ja 4
Ohje: Novita 4/99, malli 17

Harmaa kaarrokeneule on aina ollut suurin suosikkini. Suunnittelin sen neulomista pitkään, mutta kun viimein tartuin tuumasta toiseen, neule valmistui ennätysajassa. Kaikista kaarrokeneuleistani olen käyttänyt tätä kaikista eniten. Tämä neule päälläni kävelin kohti TYKSiä kuulaana lokakuun aamuna esikoistani synnyttämään vähän yli kaksi vuotta sitten. Nostalgiaa!


Masunasun kaarrokeneule
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3 ja 3,5
Ohje: Novita 2/02, malli 30

Kaarrokeneuleiden hyvä puoli on se, että ne valmistuvat nopeasti, kuin vahingossa. Pyöröpuikolla voi neuloa huristella iltaisin asiaa sen kummemmin ajattelematta, ja neulemalliin joutuu keskittymään vasta kaarrokevaiheessa. Vielä hauskempaa on tehdä pikkuruisia kaarrokeneuleita. Tässä kuvassa poseeraa 60-senttinen kaarrokeneule, jonka neuloin ystäväni Masunasulle. Vauva syntyi pari viikkoa kuvan ottamisen jälkeen. Olen neulonut samalla ohjeella 70-senttisen sinisävyisen neuleen, mutta siitä en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa.


Musta kaarrokeneule
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 5 ja 6
Ohje: Novita 4/99, malli 22

Tämän muhkean mustan kaarrokeneuleen omistaa mieheni. Neuloin sen kesällä 2001. Mitä pidemmälle neule eteni, sitä kuumemmaksi kävi olo. XL-kokoinen Isoveljestä tehtailtu neule oli melkoisen hiostava köriläs. Kaikista tekemistäni kaarrokeneuleista juuri tästä tunnen suurinta ylpeyttä. Valitettavasti mies ei vain suostu pitämään sitä juuri koskaan; Etelä-Suomen talvet eivät kuulemma ole tarpeeksi kylmiä, jotta sitä voisi käyttää. Jouluna 2001 pakotin miesraukan pukemaan sen päälleen, jotta saisin elvistellä neulomistaidoillani sukulaisille. Kun elvistelyt oli saatu suoritettua, mies sai riisua neuleen. Sen jälkeen se onkin uinunut lämmintä talviuntaan pahvilaatikossa parisängyn alla.

The History of My Knits, part 1

I have a skeleton in my closet. Well, actually the skeleton lives under my bed. And actually, it's not a skeleton at all. It's a huge carton filled with cardigans and sweaters. I have decided to share my deep dark secrets with you. Here is the history of my knits, part one. Four creations from the Patterned Yoke Sweater Era.


Green Yoke Sweater
Yarn: Novita Isoveli
Needles: 5 and 6
Novita 4/97, pattern 4

I fell in love with this pattern the minute I laid my eyes on it. It took me two weeks to knit it, but I hated it the minute I put it on. The shades were too pale and the collar was a total disaster. It was only later when I realised that the pale, forestlike shades are actually quite stylish.


Grey Yoke Sweater
Yarn: Novita 7 veljestä
Needles: 3,5 and 4
Novita 4/99, pattern 17

This gray beauty has always been my favourite. I knitted it so fast that I think they should put me in the book of Guinness World Records. Wearing it makes me all too nostalgic, though. It reminds me of me wearing it on that crisp October morning when I walked to the hospital to give birth to our baby girl, just over two years ago.


Yoke Sweater for a baby-to-be
Yarn: Novita Wool
Needles: 3 and 3,5
Novita 2/02, pattern 30

The thing I like with yoke sweaters is that they almost knit themselves. You knit away with your circular needles, not needing to bother with the pattern until the patterned yoke thingie. What's even more fun is to knit yoke sweaters for babies. Here you see a tiny little yoke sweater (60 cm) I knitted for my friend. The baby was born two weeks after I took this picture. I have also knitted a bit bigger (70 cm) sweater with blue shades, but unfortunately I forgot to take a picture of it.


Black Yoke Sweater
Yarn: Novita Isoveli
Needles: 5 and 6
Novita 4/99, pattern 22

This handsome black sweater belongs to my husband. I knitted it during the hot summer of 2001. The more I knitted, the hotter I felt. Believe me, it was quite a sweat! The black sweater is a pride and joy. Unfortunately, my husband refuses to put it on. He claims that the winters are not cold enough for him to wear it. In Christmas 2001 I forced him to wear it so I could get all my relatives to praise me, the knitting master. After quite enough praising, my poor husband was allowed to take it off. After that, the black beauty went into hibernation. In the carton. Under our bed.

Tossuja rivissä

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista! Tuntuupas mukavalta löytää samanhenkinen porukka.

Ihan koko kunniaa en tohdi tilkkupeitoista itselleni ottaa. Olen nimittäin organisoinut peittoprojektin ystävien parissa. Projektin idea on se, että osallistujat voivat jättää peittojen kokoamisen ja lankojen päättelyn minulle, jos se ei innosta. Ystäväpiirini neulehullut tarttuivat haasteeseen ja toimittivat minulle uskomattoman määrän tilkkuja, muistaakseni vähän yli 200 kappaletta. Näistä kokosin talven synkkinä iltoina kymmenen tilkkupeittoa. Neljä peittoa saapui valmiiksi koottuina, ja itse neuloin alusta asti vain kymmenen peittoa. Nyt tekeillä on siis kolme erilaista tilkkupeittoa, mutta niiden valmistumistahti on melkoisen paljon hitaampi kuin aiemmin.

Olen toipuessani nimittäin vähitellen uskaltautunut neulomaan muutakin kuin tilkkuja. Masennuksen rankimmassa vaiheessa neuleohjeiden lukeminenkin tuntui ihan liian vaikealta. Siksi oli luontevaa tehtailla tilkku toisensa jälkeen; niitä vääntäessä ei paljon ohjeita tarvitse lukea. Nyt kun pää alkaa toimia jo vähän paremmin, olen vähitellen innostunut selailemaan neulelehtiä ja -kirjoja. Paluu neulemallien maailmaan on ollut helpointa aloittaa pikkuruisista vauvaneuleista.


Tossuja rivissä
Lanka: Gjestal Baby Ull
Puikot: 3
Ohje: Erika Knight, Simple Knits for Cherished Babies

Näihin pikkuruisiin tossuihin löysin ohjeen tästä kirjasta, joka tarttui mukaani Akateemisen alesta. Tossuja syntyi yhteensä kolmet, ja tämän jälkeen neuloin pienen kypärämyssyn. Seuraavaksi innostuin pikkuruisesta palmikkoneuleesta. Takakappale on nyt puolessavälissä. Näiden neuleiden kuvat ilmestyvät blogiin vasta niiden lahjoittamisen jälkeen, sillä epäilen vauvan äidin käyvän täällä vakoilemassa. (Hihii!)

Bootees, boooo-teeees

Thank you all for your kind words. I felt like coming home when I read them.

I'm afraid I fooled you a bit when I said I had knitted 25 blankets. The fact is that I have organised a blanket project among my friends. The idea is that they can leave the boring part of the project to me. That means sewing up, as you might have guessed. Well, my friends went wild, and I ended up receiving over 200 squares. During the cold and dark winter nights, I sewed up 10 blankets. 4 blankets were already sewed up when delivered. Me, myself and I - we knitted 11 blankets. At the moment, I have 3 unfinished blankies waiting.

I guess my therapy is working. It really feels that my head is starting to work a bit better: I have found myself interested in knitting something else besides squares. Knitting patterns don't seem to be written in some totally strange language anymore. I have decided to take things slowly and start with tiny little baby knits.


Bootees, boooo-teeees
Yarn: Gjestal Baby Ull
Needles: 3
Erika Knight: Simple Knits for Cherished Babies

The bootee pattern is from this book which I just had to buy at a book sale. The pattern was so easy that I knitted three pairs. After that I knitted two little baby bonnets, and now I have fallen in love with a pattern for a little aran sweater. My friend is going to have a baby in September. I guess the baby will get quite a lot of knitted gifts...

Tervetuloa tilkkupeittojen maailmaan

Tilkkupeitot poseeraavat yhteiskuvassa

Kahdeksan vuotta sitten isosisko tartutti minuun neulehulluuden. Siksipä onkin varsin luontevaa seurata samaisen siskon jalanjäljissä neuleblogien maailmaan.

Olen 29-vuotias intohimoinen neuloja. Neuleurani alkoi oikeastaan jo ala-asteiässä. Tein valtavan kokoisia ja elämää kirjavampia pannulappuja, roppakaupalla villasukkia ja taisin vääntää muutaman kaulahuivinkin. Varsinaisen neulekärpäsen pureman sain kahdeksan vuotta sitten. Seurasin vierestä, miten sisko loihti toinen toistaan tyylikkäämpiä neuleita, ja innostuin kokeilemaan neulomista uudelleen. Seurasi monta mielenkiintoista katastrofiyritystä, muun muassa siniharmaa kirjoneuletakki (jonka langat päätyivät villasukiksi), oksennuksenvihreä lyhythihainen pusero (mitä oikein ajattelin?) ja kirjavista virkatuista pyörylöistä koottu reikäpusero (ajattelinko yhtään mitään?).

Vähitellen löysin oman tyylini ja pakottauduin viimeistelemään neuleet niin huolellisesti, ettei jokaista luomusta enää tarvinnut purkaa. Minusta on tullut aika konservatiivinen neuloja. Pidän tavallisista peruslangoista ja perinteisistä malleista. Aina välillä intoudun ostamaan erikoisempia lankoja ja kokeilemaan ihan uudenlaisia malleja, mutta loppujen lopuksi puran kaikki viritelmät, lahjoitan langat siskolle ja päädyn ostamaan lisää Seitsemää veljestä. Eniten innostun kaarrokeneuleista, joita olenkin tehtaillut itselleni ja perheelleni melkoiset määrät. Myös erilaiset palmikkoneuleet sykähdyttävät. Mitä monimutkaisempi palmikkomalli, sen parempi.

Puolitoista vuotta sitten sairastuin masennukseen. Sen myötä neulomisinnostus vain kasvoi, sillä puikkojen kilinä osoittautui erinomaiseksi terapiakeinoksi. Hylkäsin villapaidat ja jopa villasukat, sillä kaikki mallit tuntuivat liian monimutkaisilta. Ryhdyin neulomaan tilkkuja Vaaka ry:n lahjoituspeittoja varten. Tällä hetkellä peittoja on yhteensä 25, ja projekti jatkuu yhä.

Welcome to the world of knitted squares


My blankets in all their glory

Eight years ago my big sister infected me with a disease called knitting mania. Now she has a blog. Therefore it's only natural that I get one of my own.

About me: I'm 29 years old and I knit. And knit. And knit. Passionately. I was around 9 years old when I first became acquainted with yarn and needles. I knitted potholders larger and more colourful than life. Pairs and pairs of socks, and a couple of scarves, too, I think. The serious knitting mania hit me eight years ago. I was green with envy when my sister showed me all the glorious and stylish things she had knitted, and I thought: "Why shouldn't I give it a try!" A period of knitting disasters ensued: A Faire Isle-style cardican (Too complicated, doomed to be a failure), a sweater green as a dog's vomit (What was I thinking?) and a sweater made of colourful crocheted circles (Did I have any brain activity at all?)

Time went by, and I started to gain some knitting sense. I forced myself to finish all my projects with care, so that I didn't need to unravel every single thing I had knitted. Surprisingly, I found myself to be quite conservative, when it came to yarn and patterns. Every now and then I suffer from some kind of temporary mental disorder and end up buying some stange, fuzzy yarn. After knitting and unraveling I come to my senses, forget all my fuzzy experiments and buy a ball or two of Finnish yarn called Seitsemän veljestä, the perfect choice for a conservative knitter like me. I love knitting patterned yoke sweaters, and every good old aran pattern fills my heart with joy (the more complex the pattern, the better).

About 18 months ago I was diagnosed with depression. For a while everything was ok-ish, but eventually I ended up losing my job because of the illness. After that, my condition became quite severe. Along came medication and psychotherapy. And more knitting. When life got very difficult and my depression worsened, knitting was about the only thing I could do. It was too complicated for me to even think about knitting sweaters or socks. So, I started knitting squares. For a while it was the only thing that kept me going. Life is a bit better now, but I still find knitting squares very therapeutic. My plan is to donate all the blankets to a Finnish charitable organization called Vaaka ry. I have 25 blankets waiting, and no end in sight.